Lance Mackeystä tuli tiistaina ainutlaatuinen koiravaljakon kuljettaja. Hän voitti ensimmäisenä lajin ammattilaisena kauden kaksi suurinta pohjoisamerikkalaista kilpailua ja vielä peräkkäin.
Tiistaina Mackey toi valjakkonsa voittajana maaliin Alaskan Nomeen maailmankuulussa 1 800 km:n mittaisessa ja yhdeksän päivää kestävässä Iditarodissa. Helmikuun lopussa hän voitti Yukonissa ajetun 1 600 km:n kisan. Yhteistä kisoille oli se, että Yukonin-kisan voittoisasta valjakosta Mackey toi Iditarodiin peräti 13 koiraa.
-- Unelmat toteutuvat, ihan oikeasti näin käy, äiti, Mackey sanoi kyynel silmäkulmassa Nomen pääkadulla. -- Tämä on intohimoni, Mackey lisäsi.
Mackey tulee koiravaljakkoperheestä. Hänen isänsä ja veljensä ovat myös voittaneet maineikkaan Iditarodin. Lance Mackey kiitteli isäänsä siitä, ettei tämä ollut juristi vaan nimen omaan koiravaljakkoajaja. Iditarodin perustajiin kuuluva Dick Mackey voitti kisan 1978 ja Rick Mackey 1983.
-- Tämä on meidän elämäntapamme, tätä me hengitämme, syömme ja nukumme. Tätä me teemme, Mackey kiteytti. Mackeyn saavutusta, kahden maratonajon voittoa samalla valjakolla ja samana talvena ja vielä perätysten, on yleisesti pidetty valjakkopiireissä mahdottomana tavoitteena. On uskottu, että koirille on annettava enemmän toipumisaikaa kuin vajaa kaksi viikkoa, mikä erottaa Yukonin ja Iditarodin. Mackey todisti toisin.
Mackeyn valjakko toimi kuin ajatus, koirat toipuivat päivän urakastaan nopeammin kuin muiden kilpailijoiden valjakot. Mackeyn ykköshaastajiin kuulunut kanadalainen Hans Gatt tunnusti, ettei pysty samaan kuin Mackey.
-- En pysty ajamaan valjakkoani niin kuin hän. Hän on ilmeisesti keksinyt jotain sellaista, mitä me muut emme vielä tajua. Kun Mackey tuli maaliin, Gattilla oli matkaa jäljellä 160 km.
Mackey sai voitostaan 52 000 euroa ja uuden pickup-auton. Mackey, 36, on elämän sankareita myös muuten. Vuonna 2001 häneltä löydettiin niskasta syöpä. Kesken rankan hoidon hän lähti mukaan vuoden 2002 Iditarodiin nenämahaletkun kera, mutta joutui lopettamaan kesken.