Maine on toisinaan sitkeässä. Joskus ajan kuluminen vain vahvistaa sitä. Näin on Macaon tapauksessa. Klisee "pelihelvetistä" on yhä voimissaan, vaikka Portugalin entinen siirtokunta palasi äiti-Kiinan helmaan jo 20. joulukuuta 1999.
Siihen saakka, kunnes alue palautettiin Kiinalle 442 vuotta kestäneen Portugalin siirtomaavallan jälkeen, tämä kadonneen imperiumin häpeämätön perillinen, tämä tappioiden ja voittojen maa oli turvapaikka, suvaitsevaisuuden keidas ja jesuiittojen käännytystoiminnan tukikohta Kiinassa. Sen elämää rytmitti vihreälle veralle heiteltyjen pelimerkkien kilinä.
Macaolla oli jopa oma pelikeisarinsa, eikä hallitsija ollut halukas jakamaan valtaansa. Stanley Ho, upporikas kiinalainen liikemies, joka täytti tänä vuonna 84 vuotta, piti puolen vuosisadan ajan ehdotonta kasinomonopolia Macaon matkailu- ja viihdytysyhtiön kautta. Hänen kerrotaan lohkaisseen eräälle amerikkalaistoimittajalle: "Täällä on vain yksi bisnes, ja minä johdan sitä."
Kilpailijat
Las Vegasista
Asiat ovat muuttuneet. Tohtori Holla - kuten häntä täällä kutsutaan, vaikkei titteli liity millään tavoin lääketieteeseen - on toki yhä kasinohotellinsa, kuuluisa Lisboa, merenrannan maisemaa hallitseva massiivinen arkkitehtoninen kermakakku. Sinne tungeksivat pelurit Hongkongista ja muualta Aasiasta, mantereelta tulleet kiinalaisprostituoidut, venäläiset puolimaailman naiset, lyhyesti sanoen koko Macaon loputtomien öiden kansa.
Mutta vuodesta 2002 lähtien Stanley Ho ei ole saanut nauttia monopolistaan. Hän on yhä yksi päätekijöistä, mutta hän on joutunut jakamaan kakun uusien tulokkaiden kanssa. Eivätkä nuo tulokkaat ole enää kiinalaisia. He tulevat Tyynenmeren vastarannalta, toisen pelihelvetin pääkaupungista Las Vegasista.
Vuonna 2002, kun tohtori Hon lisenssi oli raukeamassa, paikallinen hallitus suostui uusimaan sen, mutta avasi samalla markkinat uusille investoijille. Stanley Ho laajentaa nyt kasinohotelliaan ja rakentaa Lisboa kakkosta, josta on tulossa vielä edeltäjäänsä komeampi.
Toinen yhtiö on käyttänyt lisenssinsä projektiin, jolla kalasatamaan perustetaan valtava huvipuisto, jossa on pienoismalleja hollantilaisista ja espanjalaisista kaduista, tiibetiläisestä palatsista ja antiikin monumenteista.
Tohtori Hon uhkaajana on nyt toinen peli- ja huvialan vanha kettu. Sheldon Adelson kuuluu maailman 15 rikkaimman joukkoon. Hän omistaa Venetsia-kasinokokonaisuuden Las Vegasissa, jonne hän on rakennuttanut muun muassa pienois-Venetsian.
Macaossa miljardööri on jo saanut jättipottinsa: "Investoin 265 miljoonaa dollaria Macaon kasinooni Sandsiin", käheä ääni kertoo puhelimessa Malibusta, Kaliforniasta.
Pelipohatoiden välisestä kilpailusta on tulossa armoton, ja sota kytee.
Mukana on vielä kolmas toimija, toinen Las Vegasin tsaari Steve Wynn, joka rakentaa parhaillaan 700 miljoonan dollarin kompleksia.
Uhkapeli kiehtoo
kiinalaisia
Portugalilaisen taloustieteilijän José Duarten mukaan Macaossa oli vuonna 2003 kaikkiaan 400 pelipöytää ja tuhat kolikkopelikonetta. Joidenkin ennusteiden mukaan lukumäärä saattaa olla 6 000 pöytää ja 11 000 pelikonetta vuonna 2010. Kasinoiden määrän uskotaan kaksinkertaistuvan, toisin sanoen niitä olisi kolmisenkymmentä.
Kiinalaisten innostus uhkapeleihin selittää tämän rajun kasvun ja Macaon poikkeuksellisen potentiaalin. Kun Sands avattiin keväällä 2004, syntyi mellakka: 30 000 henkilöä tungeksi päästäkseen ensimmäisenä tähän jättimäiseen vedonlyönnin temppeliin.
Siitä lähtien väkijoukko on kerääntynyt iltaisin - ja läpi vuorokauden, varsinkin viikonloppuisin - kasinon holvikaarten alle valtavan videoscreenin koristamaan halliin. Blackjackia, rulettia ja kiinalaisia pelejä pelataan pöydissä popyhtyeiden soittaessa ja laulajien huutaessa ääniään käheiksi loputtoman pitkän baaritiskin takana, johon on upotettu elektronisten rahapelien näyttöruutuja.
Puolueen rahat
pelipöytään
Yhden pelikoneen edessä muuan herra Wang irvistelee ja kertoo epäonnestaan vodkatoniceja siemaillen.
"Tänä iltana hävisin 10 000 patacaa (noin tuhat euroa), mutta ei voi mitään. Käyn täällä noin 15a kertaa vuodessa, ja useimmiten häviän..."
Wang työskentelee "rajan" takana, mantereella, Kantonin provinssissa. Hän on myyntitehtävissä kiinalaisvenäläisessä lannoitusyrityksessä. Hän on asunut Frankfurtissa, puhuu englantia ja saksaa.
"Puolueen (Kiinan kommunistipuolueen) korruptoidut paskiaiset tulevat Macaoon VIP-pelisaleihin tuhlaamaan mantereella kavaltamansa rahat. Minä olen koukussa, mutta pelaan sentään omia rahojani!"
Hän ottaa vielä uuden vodkan ja hohottaa: "Totta kai minäkin olen puolueen jäsen. Kuvitteletteko, että Kiinassa voisi muuten menestyä?"
Miljoonia
turisteja
Sen jälkeen kun Pekingin hallinto salli kiinalaisten saada viisumeita Hongkongiin ja Macaoon, entinen portugalilaisalue on täyttynyt täyttymistään: noin 16 miljoonaa turistia vuonna 2004 - alueen oma väestö on 450 000 asukasta - ja tänä vuonna ehkä parikymmentä miljoonaa.
Tämä menestys ei kuitenkaan ole kaikille mieleen. Vaikka peli- ja huviteollisuus ja luo työpaikkoja, nopea kasvu saattaa pitkällä tähtäimellä hyödyttää ennen kaikkea "Kiinasta tulleita" kiinalaisia.
"Yli puolet Macaon asukkaista tulee edelleen mantereelta - eivätkä monet heistä piittaa alueen tulevaisuudesta", selittää vapaa toimittaja Paulo Azevedo. Hän istuu vastahakoisen näköisenä siirtomaavallan aikaisen Clube Militar -ravintolan pöydässä.
Azevedo on huolissaan.
"Kun täällä käy joka päivä 50 000 turistia, kuka maksaa tuollaisesta tulvasta koituvan ekologisen, inhimillisen ja taloudellisen hinnan? Kiinteistöjen hinnat ovat jo nousseet rajusti..."
20 viime vuoden aikana puskutraktorit ovat mullistaneet tämän aasialaisen kaupungin maiseman. Eräässä vielä uudistuksilta säästyneessä vanhassa korttelissa sijaitsevassa kahvilassa istuu kaksi ulkomaista tutkijaa, jotka selittävät uudenlaisen pelihelvetin vaikutuksia mielialoihin.
"Lapset joutuvat näkemään peliteollisuutta jo liian varhain", toteaa eteläafrikkalainen psykologi Gertina Van Schalwyk.
Viihdeparatiisi
kiinalaisille
Macaon yhdistäminen Kiinaan kuusi vuotta sitten takaa alueelle suhteellisen autonomisen aseman 50 vuodeksi Hongkongissa vallitsevan "yksi maa, kaksi järjestelmää" - periaatteen mukaisesti.
Macaon tämänhetkinen toimeenpanovallan johtaja Edmund Ho, Kanadassa koulutettu pankkiiri, aikoo tehdä alueestaan peli-imperiumin pääkaupungin - pelaaminen on kiellettyä manner-Kiinassa - mutta myös vapaa-aika- ja viihdeparatiisin.
"Emme halua, että taloutemme on riippuvainen pelkästään kasinoista", sanoo matkailujohtaja Joao Antunes.
"Huomatkaa, että meillä on 24 muistomerkkiä ja seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta!"
Mutta menneiden aikojen tunnelmaa huokuvista kaupunkirakennushankkeista huolimatta Macao ei enää ole entisensä, se puoliveristen alue, jonne länsimaat tulivat tekemään kauppaa ja etsimään mausteita ja sieluja. Mausteita Macaossa kulutetaan yhä. Mitä sieluihin tulee, niitä kuluttaa kaupunki, joka ei nuku koskaan.