Vesistöjä eniten kuormittavan maatalouden päästöjen vähentäminen on yhä lähtöruudussa, vaikka kuormitusta on yritetty saada kuriin 1990-luvun alusta saakka.
Maatilojen fosfori- ja typpipäästöjen keventämiseen sijoitetaan vuosittain noin 300 miljoonaa euroa ympäristötukia, mutta vesistöjen kuormitus on säilynyt suunnilleen ennallaan.
Ylitarkastaja Tarja Haaranen ympäristöministeriöstä sanoo, että maatalouden haittojen vähentämisessä on silti edistytty. Peltoja on lannoitettu aiempina vuosina niin rajusti, että niiltä tulevaa kuormitusta ei saada hallintaan, vaikka lannoitusta on kevennetty.
"Vesistöissä ei näy vielä mitään, vaikka tiloilla on tapahtunut
paljon."
Tänä vuonna alkaneen uuden ympäristötukiohjelman tavoitteena on vähentää fosfori- ja typpipäästöjä kolmanneksella. Maatalous puskee vesistöihin nykyvauhdilla vuosittain fosforia 3 000 tonnia ja typpeä 30 000 tonnia. "Kuormitusta pitää vähentää kolmannes, että saadaan edes rehevöityminen pysähtymään", sanoo neuvotteleva virkamies Hannele Nyroos ympäristöministeriöstä.
Heikkojen tulosten vuoksi ympäristöministeriön mielestä kuormitus olisi pitänyt puolittaa vuoteen 2 015 mennessä. Nyroosin mukaan poliittisen kädenväännön jälkeen tavoitteesta jouduttiin tinkimään. Raju käännös olisi ajanut viljelijät taloudellisesti liian ahtaalle.
Suojakaistat nimellisiä
Vesistöihin valuvien ravinteiden vähentämisessä tukien ehdoissa suojakaistat ovat yhä nimellisiä. Vesistöjen rannalla suojakaista tarvitsee olla vähimmillään ainoastaan kolme metriä, pelto-ojissa vain yhden metrin. Erityistukia haluavan on jätettävä laajempi suojavyöhyke, mutta niilläkin ravinnekuorma kevenee vain
vähän. "Tutkimuksella on osoitettu, että 15 metrin suojavyöhykkeellä saadaan fosforista 20 prosenttia talteen", Haaranen kertoi.
Hän muistuttaa, että suojakaistat eivät yksin ratkaise maatalouden kuormitusongelmia. "Lannoitus on kaiken lähtökohta."
Uudessa ohjelmassa lisätukea maksetaankin siitä, että peltolohkojen ravinnepitoisuudet mitataan, jonka perusteella niille määrätään sallittu lannoitus.
"Yksi vaikein asia on se, ettei ole tutkittua tietoa. Ravinnetaseen mittaaminen on lisätoimenpide, josta hyötyvät kaikki. Liikalannoitus ei ole viljelijänkään etu."
Kunnilla päävastuu
Maatilojen päästöjen seurantakin on lähes veteen piirretty viiva. Maatalous ei tarvitse rajoituksia ja seurantaa edellyttäviä lupaehtoja, kuten kalankasvatus ja turvetuotanto.
Valvonta on kaksiportaista: suuret, yli 75 kotieläinyksikön tilat luvittaa ja valvoo ympäristökeskus. Tätä pienemmät ovat kuntien ympäristötoimen vastuulla.
Ympäristövalvonnan insinööri Jari Määttä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo, että viime vuonna ympäristökeskus myönsi luvat 19 isolle navetalle. Alueen 40 kuntaa antoivat samana aikana 49 lupaa. "Aktiivinen valvonta on lähinnä siinä kun myönnetään ympäristölupa."
Kuusamolaisella tilalla reilu viikko sitten sattunut lantapäästö, jossa valui luontoon ja järveen satoja tuhansia litroja lietelantaa, on valtakunnan mitassakin pöyristyttävä. Vastaavasta ole kuultu ennen ympäristöministeriössä eikä ympäristökeskuksessa.
"Suorat päästöt ovat harvinaisia suurilla yksiköillä. Tällaisesta voi tulla taloudellisia seuraamuksia, jos tila on sitoutunut ympäristötukiohjelmaan", Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen maatalouden ympäristöpäällikkö Pekka Hynninen sanoi.