Monta rautaa tulessa, voivat sanoa kuusamolaiset Tauriaiset. Lypsykarjan lisäksi on haettu toimeentuloa sivuelinkeinoista. Tunnit eivät tahdo vuorokaudessa aina riittää kaikkeen, kun monta asiaa on ehdittävä.
Oili ja Kyösti Tauriainen ovat olleet maataloustyrittäjinä vuodesta 1993 lähtien, jolloin tilalla tehtiin sukupolven vaihdos. Lypsykarjaa on koko ajan ollut noin 20 päätä. Viitisen vuotta sitten navetan laajennus tuli ajankohtaiseksi. "Tarvittavan lainan määrä hirvitti. Emme uskaltaneet siihen sitten ryhtyä", kertoo Kyösti Tauriainen.
1950-luvulla rakennettua navettaa on kerran peruskorjattu. Pienempiä korjauksia joudutaan tekemään koko ajan. Lypsykoneisto on uusittu ja nyt lypsystä selviääkin puolessatoista tunnissa.
Tilalle ryhdyttiin miettimään mahdollisia sivutuloja, vaikka karjastakin leipä juuri irtoaa. "Kaikki lapsetkin olivat jo koulussa ja päivisin meillä oli aikaa", Oili Tauriainen sanoo. Vaikka maatalous antaa vielä päätulon, sen rinnalle on nousemassa kehystystyö. Virikkeen siihen antoi Oili Tauriaisen veli, jolla on kehystämö Puolangalla. Pariskunnan mukaan kehystystyö onkin niin mukavaa hommaa, että vapaapäiviäkään ei malttaisi pitää.
"Tähän asti se on ollut paljolti vielä harjoittelua. Sitten kun se muuttuu tosissaan työksi, se ei ehkä olekaan niin mukavaa", Kyösti Tauriainen sanoo
Koneisiin on pitänyt satsata sen verran, että vasta tänä vuonna kehystämö alkaa jo tuottaa jotakin. Kesäaikaan maataloudessa on sen verran kiirettä, että silloin kehystämön hommat jätetään odottamaan syksyä.
Tauriaiset asuvat noin 25 kilometrin päässä Kuusamon keskustaajamasta Kerolla. Maatalous on alueella hiipunut pikku hiljaa. Kovin valoisana he eivät näe alueen maatalouden tulevaisuutta.
"Tulevaisuuden näkymä tietysti riippuu siitä, keneltä sitä kysyy. Meillä tilan olosuhteet eivät ole parhaat mahdollisuudet. Esimerkiksi hajallaan olevat pellot vaikeuttavat viljelyä."
Maidon ja kehyksien lisäksi Tauriaisilla syntyy myös käyttö- ja lahjaesineitä sekä koruja lasista. Oili Tauriainen innostui lasinsulatustöistä käytyään kansalaisopiston kurssin muutama vuosi sitten. Sen jälkeen hän hankki lasinsulatusuunin kolme vuotta sitten. Nyt lasin työstäminen on jäänyt melko vähille, kun aikaa ei ole siihen riittänyt. Kerran pari viikossa uuni kuitenkin lämmitetään.
"Pää pursuaa jatkuvasti kaikenlaisia ideoita. Haluttaisi kokeilla kaikenlaista, mutta tunnit eivät tahdo vuorokaudessa riittää," Oili Tauriainen kertoo.