Suomessa ja EU:ssa suurimmat tilat ovat kannattavimpia. Maitotiloilla tilanne on toinen. Ne ovat tappiollisia kaikkialla. Euroopan unionin tukipolitiikka on tehnyt tehtävänsä myös Suomessa.
Kun tukea saa tuotannon eli peltohehtaarien ja kotieläinten lukumäärän perusteella, tilakoot ovat nopeasti suurentuneet. Viidessä vuodessa yli 100 peltohehtaarin tilojen määrä kaksinkertaistui. Vuonna 2000 niitä oli 1 660, joista yli 200 hehtaarin suurtiloja 125. Maitotila luokitellaan suureksi, kun tilalla on vähintään 34 lehmää.
Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan suurimmat tilat ovat myös kannattavimpia. Selvityksessä vertailtiin Suomen suurimpien maatilojen taloudellista tulosta Ruotsin, Saksan ja Tanskan suurtilojen tuloihin.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa parhaiten kotieläintuotannon mittakaavaetuja ovat hyödyntäneet sikatilat. Suurimmilla viljelytiloilla on päästy normaalivuosina parempaan kannattavuuteen kuin maitotiloilla. Saksan suurilla viljatiloilla tehdään jopa rahaa. Suomessakin suurtiloilla tullaan toimeen verraten hyvin.
Maitotilat tuottavat kaikkialla tappioita. Kotieläintiloilla viljelijälle jäävä euromääräinen tulo on yleensä suurempi, mutta kannattavuus jää alhaiseksi suuren työ- ja pääomapanoksen takia. Suomen suurimmilla maitotiloilla tehdään kohtuullista tulosta, mutta se edellyttää johtamistaitoa.
Tuotantotukien osuus kokonaistuotannosta on yllättävän suuri etenkin viljatiloilla. Määrä on Suomessa 55 prosenttia, Ruotsissa ja Saksassa 25 prosenttia ja Tanskassa 20 prosenttia. Euromääräiset tuet muodostuivat huikeiksi. Ne voivat olla jopa 180 000 euroa Saksan suurimmilla hyvin kannattavilla tiloilla.
Vaikka vertailumaissa nettoarvonlisäykset olivat moninkertaisia Suomen "pieniin" suurtiloihin verrattuna, kannattavuus ja viljelijän käteen jäävä tulo jäivät niilläkin suhteellisen pieniksi. Tanskassa ja Ruotsissa ei viljelijäperheen työlle saatu kaikkina vuosina edes suomalaisten tilojen vastaavaa korvausta. Poikkeuksen tekivät Saksan suuret viljatilat.
Parhaillaan EU suunnittelee Agenda 2000 -ohjelman välitarkistusta, joka ei entisen maatalousministerin Kalevi Hemilän mukaan uhkaa Suomen maataloutta vaan päinvastoin toteuttaa suomalaisten toiveita. Agenda-ohjelman työstämisessä mukana ollut Hemilä on laskenut, että Suomi olisi saamassa yli 250 miljoonaa euroa vuoteen 2006 mennessä EU:n maatalousohjelmien toteutukseen. Hemilän mukaan Suomi tarvitsee EU:lta lisärahaa, koska Suomi on ylittänyt kirkkaasti Agenda 2000 -ohjelman mukaiset tavoitteet.
Tuore tutkimuskin tukee epäsuorasti sitä, ettei uudistus veisi Suomen maataloutta perikatoon. Välitarkistuksessa EU pyrkii siirtämään rahaa budjetin sisällä maatalousohjelmiin, joita Suomessa on kiitettävästi toteutettu. Raha otetaan pois perinteisistä tuista, joita suomalaiset saavat suhteellisesti vähemmän kuin EU:n suuret maatalousmaat.
Vaikka tuotantotukien osuus kokonaistuotannosta on Suomessa 55 prosenttia, leikkaus ei ole meille yhtä raju asia kuin suurille jäsenmaille, jotka saavat suurempien hehtaarisatojensa perusteella suhteellisti enemmän tukea. Suuretkin maatilamme ovat EU:n mittakaavassa pieniä.
Suomessa on pidetty virheenä tuotannon ja tukien erottamista toisistaan. Tukiremontti saattaakin vähentää viljelijöiden motivaatioita tuottaa tehokkaasti laadukkaita tuotteita. Keinoja motivaation ylläpitämiseksi on oltava. Niitä voivat olla maidon lisähinta ja erikoiskasveissa sopimustuotanto.