Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa ollaan jälleen uudistamassa. Komission on määrä julkistaa tiedonanto vuoden 2013 jälkeisestä maatalouspolitiikasta ensi torstaina. Vielä ei ole täsmällistä varmuutta siitä, mitä tiedonanto pitää sisällään.
Kuukausi sitten julkisuuteen tuli tietoja ehdotusluonnoksesta. Niiden pohjalta on herännyt levottomuutta Suomessa. EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen päähuomio kiinnittyy tällä kertaa luonnonhaittakorvaukseen ja ympäristötukeen.
Maataloustuottajien keskusjärjestössä laskeskellaan, että katastrofivaihtoehdossa Suomen maatalous voisi menettää 300-400 miljoonaa euroa. Se olisi yhtä kuin puolet tämän vuoden 765 miljoonan euron maataloustulosta. Maataloustulolla tarkoitetaan viljelijän korvausta omasta työstä ja sijoitetusta pääomasta. Kyse on elinkeinon kannalta ratkaisevan tärkeistä euroista.
Suomen maatalous on elänyt murroksen kourissa koko EU-ajan. Itse asiassa rakennemuutos alkoi jo paljon aikaisemmin, mutta liittyminen EU:hun vauhditti sitä.
1960-luvulla Suomessa oli yli 300 000 maatilaa. Nyt tiloja on noin 64 000. Mikäli nykyvauhti jatkuu, 20 000 tilaa poistuu lähimmän kymmenen vuoden sisällä. Samalla kun tiloja lakkaa, jäljelle jäävien koko kasvaa. Tänään maitotilalla on keskimäärin 25 lehmää, kymmenessä vuodessa määrä kaksinkertaistuu.
EU:n maatalouspolitiikka on nostattanut Suomessa aina varsin voimakkaita tunteita. Täällä on koettu, etteivät Brysselin herrat ymmärrä meidän ankeita luonnonolojamme. Niinpä jokainen EU:n maataloustuista käyty neuvottelukierros on poikinut melkoisen liikehdinnän.
Oman maatalouden tulevaisuus on koettu kansalliseksi hankkeeksi. Tukineuvotteluissa on onnistuttu torjumaan kauhukuvien toteutuminen. Jos olisi marssittu kiltisti EU:n maatalouskomissaarien suunnitelmien mukaan, maataloudelle olisi käynyt köpelösti.
Mitään ei ole saatu ilmaiseksi eikä saada vastakaan. Tämän takaa se, etteivät EU:n rahat riitä nykymuotoisen tukijärjestelmän ylläpitoon koko ajan laajenevassa unionissa. Tilannetta ei helpota usean EU-maan ajautuminen rahoituskriisiin.
Maatalouspolitiikka on alue, joka on kokonaan EU:n hoidossa. Vaikka osa tuista tulee kunkin jäsenvaltion omista budjeteista, politiikan pelisäännöt määritellään EU:ssa. Tukien merkitys maanviljelylle on ratkaiseva. Ilman niitä maatalous hiipuisi pohjoisessa ja siirtyisi sinne, missä se on ilmastollisesti edullisinta. Vaikka tuki tulee valtiolle ja EU:lle kalliiksi, toisaalta sen ansiosta kyetään tarjoamaan lähellä tuotettuja elintarvikkeita.
Omasta maataloudesta kannattaa pitää kiinni. Näinä ilmastomuutoksen aikoina on järjetöntä, että maataloustuotteita rahdataan ympäri maailmaa eikä tuoteta lähellä, vaikka siihen on kohtuulliset edellytykset.
Myös ruoan laadun valvonta on sitä helpompaa, mitä lähempänä tuotanto on kulutusta. Tämän seikan merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa.