EU:n maatalousministereiden sopu yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta meni Suomen kannalta paremmin kuin odotettiin. Vääntö ei tosin pääty vielä tähän.
Suomalaiset maanviljelijät voivat huokaista helpotuksesta, sillä EU:n maatalousministereiden tällä viikolla Luxemburgissa kokoon kursima sopu yhteisestä maatalouspolitiikasta vuosille 2014–2020 on parempi kuin kukaan uskalsi etukäteen odottaa.
Pelko maatiloilla oli suuri jokin vuosi sitten, jolloin neuvotteluja maatalouspolitiikan uudistamisesta viriteltiin alulle. Onhan yhteiselle tukilaarille tullut koko joukko uusia jäsenmaita, joiden maatalouspolitiikkaa ollaan yhtenäistämässä muiden EU-maiden kanssa.
Suomi sai neuvotteluissa läpi pääosan keskeisistä tavoitteistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vääntö jatkuisi edelleen. Osasta auki olevista kysymyksistä joudutaan vielä taittamaan peistä kotimaassa ja Euroopan komission kanssa.
Suomen liittyessä EU:hun 1990-luvun puolivälissä maaseudulla pelättiin, että tästä alkaa maatalouden alasajo. Näin ei käynyt.
Maatilojen määrä on pudonnut sadastatuhannesta alle 60 000:n, mutta tätä jo alkanutta kehityssuuntaa ei olisi voitu pysäyttää jättäytymällä unionin ulkopuolelle. Maatalouden rakennemuutos oli joka tapauksessa väistämätön. EU on vauhdittanut sitä, mutta tarjonnut samalla työkaluja muutoksen tekemiseen.
Ne tilat, jotka ovat kyenneet tehostamaan tuotantoaan, voivat nyt paremmin kuin ennen EU-aikaa.
EU:n maatalousministereiden neuvottelema maatalouspolitiikan uudistus tukee jo alkanutta kehitystä.
Kysymys ei ole mistään käänteentekevästä reformista, joka mullistaisi EU:n koko maatalouspolitiikan, vaan hienoisesta siirtymästä toisenlaiseen ajatteluun tukipolitiikassa. Näkökannat uudistamisen isoista linjoista ovat EU-maiden kesken niin kaukana toisistaan, että radikaalimmat muutokset siirtyvät vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.
Suomen kannalta erityisen myönteisenä on pidettävä sitä, että tukipolitiikassa otetaan yksi askel taaksepäin eli palataan takaisin enemmän tuotantoon sidottuun tukeen.
Tämä on omiaan tehostamaan tuotantoa, mikä on maatalouden hengissä säilymisen edellytys. Kun tulo on sidottu tulokseen, se palkitsee yrittämään ja lisää maanviljelijän työmotivaatiota.
Suomi sai läpi myös viherryttämiseen, viljelijöiden toimiin ympäristön tilan parantamiseksi, liittyviä tavoitteitaan.
Vaikka sika- ja siipikarjatuotannon tuissa sekä sokerijuurikkaan kiintiöissä ei päästy Suomea tyydyttävään tulokseen, tuottajajärjestö MTK:n reaktioista päätellen viljelijäpuoli pitää neuvottelutulosta liki hyvänä.
EU-maiden kesken käytävät neuvottelut maatalouspolitiikasta ovat monimutkainen palapeli, jonka viimeiset siirrot tehdään kotimaan kamaralla, komission kanssa ja sen valvovien silmien alla.
Kysymys ei olisi niin vaikea, ellei tässä liikuteltaisi suuria rahasummia.
Suomen maatalouden kuuden miljardin tuotosta kolmannes tulee tuista, niistä 500 miljoonaa euroa EU:lta.