Jos välikysymyksen tekijät eduskunnassa uskoivat saavansa eduskunnassa jonkinlaista selvyyttä sekavaan maataloustukikeskusteluun, he pettyivät pahasti. Päinvastoin asiat ovat vähintään yhtä sekaisin kuin aikaisemminkin. EU:n komission kanta Etelä-Suomen kansallisesta tukiesityksestä on tulossa aikaisintaan tammikuussa.
Ministeri Juha Korkeaojan vastauksesta eduskunnalle ei kunnolla käynyt selville, toteutetaanko pohjoisella 142-alueella myös samantapaiset leikkaukset kuin etelässä, eli maksatetaanko etelän tukileikkaukset pohjoisella. Ministeri kiisti leikkaukset huomauttamalla, ettei missään vaihtoehdossa tukia siirretä alueiden välillä. Hän kuitenkin huomautti, että kansallisen tuen neuvotteluissa lähtökohtana on alueiden ja tuotantosuuntien tasapuolinen kohtelu. Muutkin kuin kansanedustajat voivat kysyä, mitä tämä sitten tarkoittaa.
Neuvottelut EU:n komission kanssa Etelä-Suomen kansallisesta tuesta ovat aina olleet vaikeita. Pohjoisen maanviljelijät eivät juuri ole aiemmin valittaneet, että heidät pannaan etelän leikkausten maksumiehiksi. Aivan tuulesta temmattua ei ole väittää, että Korkeaojan kotiseutu vaikuttaa asioihin, tuleehan hän 141-alueelta. Onko ministerin puolustettava etelän viljelijöitä vaikka pohjoisten kollegoiden kustannuksella?
Kotiin päin veto on kehnoa politiikkaa, johon juuri keskusta syyllistyi usein takavuosina. Nyt hallitus kuitenkin on jokaista demariministeriä myöten maatalousministerin tukena. Uhkana onkin, että ristiriidat repivät kansallisen maatalouspolitiikan hajalle. Se olisi erittäin vahingollista, joudutaanhan jatkossa neuvottelemaan EU:n kanssa supistuvista tuista. Ilman yhtenäistä kansallista tukea neuvottelijoiden on vaikea onnistua.
paakirjoitus@kaleva.fi