Maatilojen määrä vähenee, ellei peräti puolitu, vuoteen 2020 mennessä. Raju rakennemuutos vaikuttaa myös pohjoisen maaseudun elinvoimaan.
Professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta on arvioinut, että puolet Suomen 70 000 maatilasta lopettaa toimintansa vuoteen 2020 mennessä, ja jäljelle jäävät suurtilat keskittyvät Länsi-Suomeen. Lisäksi Niemi sanoi Kauppalehden haastattelussa, että kaksi kolmesta maitotilasta lopettaa toimintansa samalla aikavälillä.
Maataloudelle madonluvut ovat kovia. Vaikka maatalousministeri Juha Korkeaoja ei suostu uskomaan näin dramaattiseen rakennemuutokseen, enteet on otettava todesta ja varauduttava pahimpaan. Muuten maataloudesta purkautuu väkeä yhtä katastrofaalisin seurauksin kuin 1960-ja 1970-luvun taitteessa. Tuolloin tuhannet Pohjois- ja Itä-Suomen pienviljelijät iskivät laudat ikkunoihin ja muuttivat Ruotsiin työn perässä.
Maailmankauppajärjestön WTO:n ratkaisu ja EU:n maatalousuudistukset kiihdyttävät maatalouden keskittymistä. Eritoten WTO:ssa sovitut maatalouden vientitukien leikkauksien vaikutukset voivat olla kohtalokkaita Suomen maataloudelle. Yhtä lailla leikkaukset ovat vakava haaste koko Euroopan unionille.
Niemen laskelmien mukaan 70 000 maatilasta jäisi jäljelle puolet. Maitotiloilla karsinta olisi vieläkin ankarampaa: 18 000 tilasta jäisi jäljelle vain 6 000. Keskimääräisellä maitotilalla on nyt 18 lehmää, tulevaisuudessa 40. Tilakoko kasvaisi nopeasti, ja jäljelle jäävät tuottajat ottaisivat entistä suurempia riskejä.
Vaikka WTO:n ratkaisu on vasta puitesopimus, professori Niemi pitää selvänä, että maataloustuotteiden vientituet poistuvat kokonaan. Tämä iskee rajuimmin Valioon ja sitä kautta maitotiloihin, jotka muodostavat Pohjois- ja Itä-Suomen maatalouden selkärangan. Teollisuus toivookin vientitukien poistoon pitkää siirtymäaikaa. Tästä huolimatta osa tuotannosta siirtyy ulkomaille. Esimerkiksi Venäjälle menon esteet helpottuvat vasta, kun maa on WTO:n jäsen, ehkä vuosina 2008-2009.
Maatalouden tilanne näyttää äärimmäisen hankalalta, sillä rakennemuutosta ei kyetä pysäyttämään. Päätoimisten maatilojen on pakko kasvaa, jotta ne olisivat kannattavia. Tilojen kokonaismäärään tietenkin vaikuttaa se, miten maatiloilla voidaan kehittää muuta yritystoimintaa ja kuinka paljon meillä on osa-aikaviljelijöitä.
Muutos koettelee rajusti ennen kaikkea Itä- ja Pohjois-Suomea. Pientilat katoavat. Jäljelle jäävät vain ne, jotka kykenevät laajenemaan, ostamaan lisää maata ja peltoa sekä kehittämään muuta yritystoimintaa, esimerkiksi menemällä mukaan puu- ja bioenergian tuotantoon. Myös tuotantomääristä riippumattomat ympäristötuet osaltaan auttavat pitämään maatalousympäristön elinvoimaisena. Ne eivät yksin maataloutta ja maaseutua pelasta, mutta helpottavat vaikeaa sopeutumisvaihetta.
Tästä huolimatta Suomen reuna-alueet ovat vaarassa, ovathan ne pysyneet asuttuina lähinnä maa- ja metsätalouden turvin. Poliittiset päättäjät eivät saa kieltää ongelmaa ja pistää päätä pensaaseen, vaan muutokseen on ryhdyttävä varautumaan jo nyt. Jos rakennemuutos toteutuu vapaana pudotuksena, seuraukset voivat olla kohtalokkaita koko Suomen maaseudulle.