Suomen maatalous on ajautunut kriisin partaalle. Tuottajahintojen lasku koettelee maatalousyritysten kannattavuutta rajusti. Niinpä valtiota huudetaan jo apuun.
Valtiosta ei kuitenkaan ole ongelman ratkaisijaksi. Muutamat miljoonat, joita tässä taloustilanteessa saattaisi olla irrotettavissa vaikeuksien helpottamiseksi, toimisivat enemmän sielunhoitona kuin avaimena kannattavuusongelman voittamiseen. Maatalous on markkinoiden armoilla, minkä vuoksi vasta talouden nousu tuo helpotuksen.
Maatalouden tämänhetkisen tilanteen tekee vakavammaksi se, että kriisi koskettaa jo maitotiloja. Niiden kannattavuus on ollut vakaa pidemmän aikaa aina viime vuoden loppupuolelle saakka. Sen sijaan sikataloudella ja viljanviljelyllä on mennyt huonosti kauan.
Maitotilat ovat maatalouden perusta, joten niillä tapahtuvilla muutoksilla on laajat heijastusvaikutukset. Koko maatalouden markkinoilta saamasta tuotosta yli 40 prosenttia tulee maidontuotannosta mukaan lukien siihen kiinteästi sidoksissa oleva naudanlihantuotanto. Maatalouden tuloista 35 prosenttia koostuu tuista ja 65 prosenttia tuotteiden myynnistä.
Maidon hinnan lasku alkoi jo ennen kuin Venäjä asetti EU-maista tuotavat maataloustuotteet tuontikieltoon. Taustalla on hintojen alentuminen maailmanmarkkinoilla, mikä puolestaan johtuu pitkälti kysynnän hiipumisesta Kiinassa.
Tuontikielto kärjisti tilannetta Suomessa, jonka maitotuotteiden viennistä suurin osa on suuntautunut Venäjälle. Venäjä on ollut suomalaiselle meijeriteollisuudelle kannattava ja tärkeä markkina-alue.
Suomen päivittäistavarakauppaan iskenyt into halpuuttaa elintarvikkeiden hintoja on yhteydessä maailmanmarkkinahintojen kehitykseen. Kun hinnat alkoivat pudota, maidon ylitarjonta kasvoi EU:n alueella. Tämä lisäsi painetta alentaa hintoja. Siihen meijeriteollisuuden oli pakko mukautua.
Maitotiloilla eletään kriittisiä aikoja. Parhaassa tapauksessa tuottajahintojen pohjakosketus on saavutettu, mutta mitään takeita siitä ei ole. Epävarmuustekijöitä on ilmassa paljon.
Talouden taantuma alentaa tuotantokustannuksia. Tämä tapahtuu kuitenkin aina viiveellä. Jos markkinat toimivat, kustannusten pitäisi laskea. Kuitenkin esimerkiksi lannoitussektori on niin keskittynyt, että sillä tuskin on halua pudottaa hintoja.
Tilannetta maatalousyrityksissä ei vähääkään helpota, että vuoden alussa käynnistyneen EU:n uuden maatalouspolitiikan mukainen tukien maksu viivästyy. Osa tälle vuodelle kohdennetuista tuista tulee vasta ensi vuonna.
EU-jäsenyyden ensimmäiset pari vuosikymmentä viljelijäväestö on keskittynyt poliittiseen edunvalvontaan mahdollisimman hyvän tukitason saavuttamiseksi.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa markkinoiden merkitys tuloihin kasvaa. Oleellista onkin vaikuttaa siihen, miten kakkua jaetaan elintarvikeketjussa. Lisää tuloja on saatavissa vain sitä kautta.
Pääkirjoitus