Maatalouden tempoileva tukipolitiikka rasittaa viljelijöitä, kuten jatkuvassa epävarmuudessa eläminen painaa ketä tahansa. Alalla on jouduttu huomaamaan sekin, että ministerin poliittinen selkänoja ei sittenkään paranna tuloksia EU:n kanssa neuvoteltaessa.
Karjatiloilla arvioidaan pelonsekaisin tuntein mahdollisia menetyksiä, kun tuet muuttuvat maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan ja EU:n edellisen maatalouskomissaarin Franz Fischlerin tekemän sopimuksen mukaisiksi. Monilla tiloilla tukien alenema näyttää nousevan tuhansiin euroihin vuodessa, pahimmillaan yli 20 000 euroon.
Tukien perusteetkin muuttuvat suuntaan, joka sotii suomalaisten viljelijöiden luonnetta vastaan. Meikäläisillä tiloilla on totuttu siihen, että kun tehdään rivakasti töitä, voidaan omatunto puhtaana odottaa siitä kunnon korvausta. Nyt on käymässä niin, että tuen ratkaisee viljelyssä oleva pinta-ala, ei tuotannon määrä tai laatu.
Viljelijöitä tuskastuttaa aiheellisesti sekin, että EU tekee tukipäätöksiä vuosien päähän, mutta tiloilla joudutaan miettimään investointeja kymmenien vuosien jaksoilla. Navetat ja muut tuotantotilat laitteineen sekä osin järeät koneetkin hankitaan pitkää käyttöikää tavoitellen.
Tuottajien tyytymättömyyden määrää kuvaa hyvin se, että MTK:n järjestämässä, tukipolitiikkaa käsitelleessä kokouksessa jotkut osallistujat kaipasivat sitoutumattoman Kalevi Hemilän aikoja. Hemilän ministeriaikoina useimmat viljelijät olivat arvioineet, että erityisesti maatalousministerin pitää olla sitoutunut, jolloin hänellä on puolueen selkänoja. Nyt ollaan laajasti sitä mieltä, että selkänojasta ei näytä olevan etua tai ministeri ei yritäkään käyttää sitä.
Arvosteluryöpyssä ahtaalle joutunut ministeri Korkeaoja vakuutti puolustavansa Suomen maataloutta täysiaikaisesti. Hän huomautti, että osalla tiloista tuet nousevat. Niin käykin, jos eläinmääriä ei ole suhteessa peltoalaan kasvatettu kovin suuriksi.
On kuitenkin muistettava, että maatalouspolitiikasta vastanneet ovat innostaneet viljelijöitä investoimaan ja kasvattamaan tuotantorakennuksia, jotta EU:n oloissa säilyy mahdollisuus menestyä. Navetoita rakentaneiden ja laajentaneiden sekä eläinmääriä kasvattaneiden karjatilallisten mielet ovat kuohuksissa, kun uusien tukien rakenne suosiikin aivan toisenlaisia ratkaisuja.
Takavuosina viljelijöille suositeltiin lämpimästi myös erikoistumista. Nyt myös erikoiskasvien tuotantoon keskittyneillä tiloilla tuet laskevat. Hankalaa on myös tukien vaikeaselkoisuus. Esimerkiksi peltoa vuokralle antavien ja sitä vuokraavien viljelijöiden on ollut vaikea selvittää, mitä vuokrasopimuksen mahdollinen katkeaminen kesken EU:n tukisopimuskauden kummallekin osapuolelle merkitsee.
Ministeriössä lasketaan vielä uuden luonnonhaittakorvauksen (LFA) vaikutuksia eri tuotantosuunnille. Siksi voi pitää osuvana kritiikkiä, jonka mukaan ministerikään ei ole täysin perillä tekemänsä sopimuksen vaikutuksista. Juha Korkeaoja lupasi sopimukseen tehtävän vielä hienosäätöä. Selvää silti on, että muutokset eivät tule olemaan suuria.
Tuollaista taustaa vasten voi ennakoida, että LFA-ratkaisun jälkeen käytävät valtion ja tuottajajärjestön väliset neuvottelut ensi vuoden muusta kansallisesta tuesta ovat vaikeat. Korkeaoja joutuu silloin lunastamaan lupauksen, jonka mukaan hallitus pyrkii turvaamaan viljelijöille samanlaisen tulokehityksen kuin muut alat saavat tuloneuvotteluissa.