Maatalouden yllä on suuria uhkakuvia. Kustannuskriisi, alati muuttuvat säädökset ja heikentyvä kannattavuus ovat viljelijöiden riesoina.
Silti noin 65 000 suomalaista tilaa jatkaa edelleen arvokasta työtään ruoantuotannossa. Jotain hyvääkin maanviljelyssä täytyy siis olla, kun kaikki viljelijät eivät ole vielä panneet traktorin avaimia naulaan.
Nivalan Sarjankylällä on yksi näistä tiloista. Siellä ei ole luovutettu, vaan tilalle on löytynyt jatkaja.
"Jatkan tilaamme kolmannessa sukupolvessa. Tätä perinnettä arvostan paljon, kun olen tänne syntynyt ja ollut aina mukana hommissa. Tuntuisi inhottavalta lopettaa tilanpito", nivalalainen maanviljelijä Veli-Matti Säisä, 29, pohtii.
Vapaa-aikaakin
jää, jos malttaa
Pelkästä velvollisuudentunnosta Säisä ei ole jäänyt jatkamaan sukutilaansa. Pienestä pojasta asti maataloustyöt ovat tulleet tutuiksi, eikä työnteossa mitään vikaa olekaan.
"Vaikka joka päivä on tietyt työt tehtävä, tässä on silti tietynlainen vapaus. Näissä hommissa myös näkee oman kätensä jäljen selvästi ja pystyy suunnittelemaan työtään. Se arkinen työ on kaikkein helpointa, vaikeinta ovat säädökset."
Säisän hoteissa on pienehkö maitotila, jonka navetassa on vajaa 30 lypsylehmää. Eläimet ovat tilalla muutenkin isossa roolissa.
"Kun tämän homman pitää kohtuuden rajoissa, harrastusmahdollisuudet ovat hyvät. Harrastamme puolisoni Ullan kanssa hevosia, ja minä rassailen autoja sekä teen metallihommia. Positiivista tässä työssä on myös se, että kun vähän aikaa pyörittää maatilaa, oppii monen alan hommat."
Yhteistyöstä
uutta voimaa
Valitettava totuus on, että maatilojen määrä on Suomessa jatkuvasti laskenut.
Viime vuosikymmenen alusta tähän päivään tilojen lukumäärä on puoliintunut. Näin ruoantuotanto jää koko ajan yhä harvempien harteille.
Kun kansainvälisen ruokakriisin varjot synkkenevät, joidenkin olisi myös jatkossa vedettävä navettasaappaat jalkaansa.
"Kun olisi jonkinlainen varmuus tulevasta, uusia maanviljelijöitä löytyisi varmasti. Varmuutta tässä touhussa ei ole. Ruualla pitäisi olla myös suurempi arvostus", Säisä linjaa.
Epävarmuuden edessä on uskaliasta tehdä uusia hankintoja. Monen tilan jatkamiselle kaluston uusiminen tai uuden navetan rakentaminen ovat välttämättömiä.
Kun varmuus puuttuu, tarvitaan yhteistyötä.
Sen avulla kustannuksiakin voi pitää kurissa. "Yhteistyö on tämän ammatin hyviä puolia. Tässä naapurustossa on kolme tilaa vierekkäin. Kuivaamo ja puimuri ovat yhteiset, ja autamme toisiamme myös töissä. Jos vaikka menee kone rikki, apu löytyy läheltä", Säisä kertoo.
"Yhteistyömme on alkanut jo kauan sitten. Minun papallani oli mylly, ja naapurit kävivät hänen luonaan mylläämässä jauhoja", Säisä valottaa.
Lypsyjen jälkeen
saunaan ja sohvalle
Vaikka esimerkiksi puheet maitokiintiöiden poistosta askarruttavat maitotilallisia, ja tukiviidakon keskellä seikkailu ottaa päähän, voi välillä työhön ja tulevaan katsoa valoisinkin mielin.
"Viiden-kuuden aikaan noustaan aamulla navettaan. Toiselta navetoinnilta tullaan illalla kuuden-seitsemän aikoihin. Sitten kun panee saunan pesään tulet ja rupeaa katselemaan televisiota, voi sanoa hyvillä mielin, että on ollut aika hyvä päivä", Veli-Matti Säisä tunnelmoi.