Helsinki Maatalouden tuet ovat kovien paineiden kohteena lähivuosina, mikä näyttää heijastuvan myös meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa.
Suomalaisen maatalouden rakennemuutos tulee varmasti jatkumaan myös lähivuosina ja paineet kasvattaa kansallista maataloustukea ovat voimakkaat. EU:lta saatava tuki todennäköisesti vähenee lähinnä unionin laajentumisen takia.
Taustalla on monta asiaa. Ensimmäinen on ns. vakavien vaikeuksien eli 141-tuki, jota valtio EU:n komission luvalla saa maksaa Etelä-Suomen kotieläin- ja puutarhatuotannolle. Lupa on katkolla vuoden lopulla ja jatkosta neuvotellaan parhaillaan. MTK edellyttää tähän ja muihin kansallisiin maataloustukiin tasokorotuksia.
Tänä vuonna kansallisia maataloustukia maksetaan koko maassa yhteensä noin 590 miljoonaa euroa. Lisäksi tulevat ympäristö- ja luonnonhaittatuet, yhteensä tukia tulee noin 1 700 miljardia euroa. Tuista EU:n rahoittamia on noin 43 prosenttia.
Rinnan näiden neuvottelujen kanssa kasataan koko EU:n tukijärjestelmään välitarkastusta, jolla on tarkoitus muuttaa tukien painopistettä maaseudun kehittämisen suuntaan, tehdä tukijärjestelmästä ympäristöystävällisempi ja sopeuttaa sitä WTO-kierroksen asettamiin vaatimuksiin vientitukien leikkaamisesta.
Suomelle komission esittämä malli on ongelmallinen, sillä se irrottaisi tuotannon ja tuet toisistaan. Tukia maksettaisiin hehtaaria tai eläinyksikköä kohti. Suomen oloissa tämän pelätään johtavan ongelmiin, sillä Suomessa suorien tukien merkitys on suuri. Tuotteista saatava hinta ei yksinään riitä kattamaan tuotantokustannuksia, joten seurauksena voisi olla näennäisviljelyn leviäminen.
Asiasta on huolissaan myös RKP, joka omassa vastauksessaan hallitustunnustelijalle asetti kynnyskysymykseksi, että maataloustukia täydennetään kansallisesta kassasta jos EU:n kanssa ei päästä hyvään ratkaisuun.
Rahoituskehys
odottaa
Kaukaisempana haamuna häämöttää taas tuleva rahoituskehys. EU:n nykyinen rahoituskehys päättyy vuonna 2006. Siitä eteenpäin on sovittava uusi paketti, jolla määritellään mitä unionin kassaan maksetaan ja miten rahoja käytetään rakenne- ja maataloustukiin.
Odotettavissa on melkoinen vyyhti. Rahoituskehys pitää sopia yksimielisesti kaikkien jäsenmaiden kesken ja tuolloin mukana on kymmenen köyhää uutta jäsenmaata, jotka eivät tule nielemään sitä, että niitä kohdellaan maatalous- ja muiden tukien kohdalla huonommin kuin vanhoja jäsenmaita.
Lasku lankeaa nettomaksajien maksettavaksi, eli rikkaammille jäsenmaille. Suomi kuuluu tulevaisuudessa entistä selkeämmin tähän ryhmään. Lisäksi tilanteen tekee Suomen kannalta mielenkiintoiseksi se, että Suomi saattaa seuraavalla EU-puheenjohtajakaudellaan joutua vetämään neuvotteluja rahoituskehyksestä.
Jos ne mutkistuvat pahasti, saattavat ne olla vielä auki siinä vaiheessa kun Suomi tulee puheenjohtajaksi vuoden 2006 toisella puoliskolla.