Aurinko on lakemassa, Scheveningenin kaupunki näkyy reilun kymmenen mailin päässä. Menemme sinne maihin, koska edessä on meriosuus, joka parempi ylittää päivännäöllä.
Päivä on ollut matkan etenemisen kannalta hyvä. Tuulta on ollut parhaimmillaan kymmenkunta metriä sekunnissa ja olemme huvitelleet surffailemalla uusia nopeusennätyksiä.
Asiat alkavat vakiintua veneessä, työvuorot ja lepohetket pyörivät tasaista tahtia. Kaksi meistä on aina kolmen tunnun vuoroissa töissä sitten seuraa neljän ja puolen tunnin lepo.
Touhussa on vielä uutuudenviehätystä niin, että lepovuorolaisetkin viihtyvät myös kannella.
Meressä ajelehtii jonkin verran rojua: laudanpätkiä, ruohotuppaita ja verkonriekaleita. Vielä ei ole tullut törmäyksiä. Matti laskeskeli, että jos ruvetaan keräämään laudankappaleet talteen grillikatoksen tarpeet ovat pian kasassa.
Liikennettä on vaihtelevasti, joskus laivoja näkyy toistakymmentä yhtä aikaa, toisinaan meri on ihan tyhjä. Olemme sivuuttaneet myös useampia öljynporauslauttoja. Ihmetystä herättää huviveneiden lähes täydellinen puuttuminen.
Vaikka purjehtiminen on periaatteessa yksitoikkoista, touhua riittää koko ajan. Meri on aina erilainen ja lintujen ja laivojen kiikarointi antaa ajankulua.
Albarossi liitelemässä veneen vierellä oli sykähdyttävä näky. On linnulla kokoa.
