Pyöräilijä toisensa jälkeen kaartaa parkkiin Höyhtyän grillin eteen. Jokaisella on allaan paksurenkainen maastopyörä ja yllään pyöräilykypärä ja -jalkineet, useimmilla myös ihonmyötäiset pyöräilyshortsit.
Pyöräilijät eivät suinkaan ole menossa syömään vaan paikallisen maastopyöräily-yhteisön MTB Oulun jokaviikkoiselle yhteislenkille.
Lenkki on avoin kenelle tahansa lajista kiinnostuneelle. Varusteiden suhteen ei ole sen kummempia kriteerejä, ainoastaan kypärä on pakollinen.
"Jos joku haluaa tulla kokeilemaan hybridillä, niin tehdään lenkki sen mukaan, että silläkin pääsee. Pidämme aloituskynnyksen mahdollisimman matalana. Pyörästä se ei saa jäädä kiinni", Eero Länsimäki sanoo.
Länsimäki on epävirallisen seuran epävirallinen puheenjohtaja.
Joukon konkari on aloittanut ryhmälenkkeilyn kotiseudullaan Lohjalla jo 1990-luvun alussa. Nykyisen oululaisporukan kanssa hän polkee kolmatta vuotta.
Oulua Länsimäki kehuu aktiiviseksi pyöräilykaupungiksi. Seudulla toimii useita pyöräilyseuroja. Niiden jäsenet kuitenkin polkevat enemmän tai vähemmän tosissaan ja käyvät ahkerasti kilpailuissa.
"Meille kilpailu ei ole pääasia, vaan me menemme hitaimman ehdoilla", Eero Länsimäki
vakuuttelee.
Puoli kuuden jälkeen porukka on koossa. Lenkki alkaa siirtymällä pyöräteitä pitkin Mäntylän metsiin. Samoista lähtöpaikoista huolimatta reitti vaihtelee kulloisenkin vetäjän fiilisten mukaan. Tällä kertaa letkaa johtaa Länsimäki.
Ensikertalaiselle käy jo varhaisessa vaiheessa selväksi, että maastopyörän selässä ei maisemia juuri ehdi ihailla. Metsäpolut ovat täynnä esiin paljastuneita puidenjuuria ja teräviä kivenlohkareita, jotka vaativat nopeita väistö- tai myötäilyliikkeitä. "Aloittelijalle Oulusta löytyy aika vaativiakin paikkoja. Täällä eteläpuolella on kuitenkin enimmäkseen helppoja reittejä. Omalla mittapuulla niitä kaikkein vaikeimpia täältä ei löydy, kaikki paikat ovat ajettavissa", Länsimäki selvittää.
Vaikka kaikki reitit ovatkin ajettavissa, ihan kaikilta se ei
onnistu.
Oululaispyöräilijöiden Mäntylän kivikoksi nimeämä taival on teknisesti niin haastava lasku, että yksi ainoa pysyy pyörän selässä sen alusta loppuun.
Moni kantaa pyöränsä suosiolla pahimman kivikon yli.
MTB Oulun yhteislenkille osallistuvien määrä vaihtelee olosuhteiden mukaan.
Sateella vetäjä saattaa joutua polkemaan yksikseen, kun taas hyvällä säällä porukkaa voi olla ruuhkaksi asti.
Tällä kertaa lenkille osallistuvat 15 pyöräilijää ovat enimmäkseen 20-30 -vuotiaita miehiä. Myös nuori nainen ja 15-vuotias poika kuuluvat ryhmän
aktiiveihin.
"Ryhmässä ajettaessa tulee väistämättä haitariliikettä kärjen ja perän välillä. Usein jaammekin porukan suosiolla kahtia. Nopeat saavat ajaa oman lenkkinsä, ja rauhallisemmat saavat mennä omaan tahtiinsa", Länsimäki kertoo.
"Tähtäämme kuitenkin aina, että olemme samaan aikaan lähtöpaikalla, niin voimme vielä vaihtaa kuulumiset siitä, miten lenkki on mennyt."
Parinkymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen kovempaa vauhtia kaipaavat polkevat omille teilleen. Rauhallisemmasta tahdista pitävät koukkaavat Tahkokankaan takaa Ellinmaalle, jossa on noin kahden kilometrin mittainen merkattu maastopyöräilyrata.
Ellinmaan polulta löytyy myös kaupungin vaativimpiin kuuluva nousu. Mutta eipä radan laskuissakaan pääse liian helpolla, ainakaan ensikertalainen.
Kokeneempien maastopyöräilijöiden makuun Oulun maastot ovat kovin tasaisia.
Isoimmat korkeuserot löytyvät Ruskotunturilta.
Jos oikein mäkisiä maastoja kaipaa, on mentävä Pudasjärvelle asti.
"Iso-Syötteen maastot kuuluvat koko maan parhaimpiin. Siellä on panostettu viime aikoina tosi paljon maastopyöräilyyn", Länsimäki kehuu.
Länsimäen vetämä kierros jatkuu Hiirosen, Lintulan ja Mäntylän metsäpolkujen kautta takaisin Höyhtyälle. Vajaan parituntisen lenkin aikana kilometrejä kertyy kaikkiaan parisenkymmentä.
Kokonaismatka riippuu siitä, missä päin kaupunkia pyöräilijä asustaa.