Kun Martti Palosaari tulee kuusamolaisen suon reunaan, hän painaa mieleensä sen näkymät. Suolta hän hakee maamerkkejä: erikoisia puita tai jotain muuta poikkeavaa.
Ikänsä marjastanut Palosaari sanoo pienten asioiden olevan tärkeitä, jotta metsässä ei pääse eksymään.
Jo autolta metsään lähtiessään Martti Palosaari silmäilee yleiskuvan maastosta. Myös marjastuksen aikana on koko ajan pidettävä valppaasti silmällä maastoa ja kulkureittiä.
Hyvä apu on panna värikäs nauha roikkumaan suon reunaan puusta näkyvästi. Jos jossain vaiheessa huomaa, ettei ole varma tulosuunnasta, kiertämällä suon reunaa löytää sitten takaisin nauhan avulla.
Tottumattomalla kulkijalla suunnat menevät helposti sekaisin, jos joka puolella näyttää olevan samannäköistä suota. Tasaisessa sekametsässä eksyy puolestaan helpommin kuin metsässä, jossa on korkeuseroja. Jos metsä on ojitettu, ojien suunta auttaa kulkemisessa. Koko ajan olisi hyvä panna mieleen yksityiskohtia maastosta ja omasta kulkemisesta.
Jos aurinko näkyy, sen perusteella voi päätellä ilmansuuntia. Vanhat luonnonmerkit pätevät myös yhä: muurahaispesät ovat aina etelän suunnassa ja puiden oksat ovat tuuheammat etelän puolella.
Ajantasainen kartta on tärkeä, mutta sitä pitäisi myös osata lukea. Kompassin Palosaari ottaa autosta mukaansa silloin, jos edessä on meno tiestä kauemmaksi. Vaatteiden on hyvä olla maastosta erottuvia ja värikkäitä. Näin marjakaverikin pysyy selvillä siitä, missä toinen liikkuu. Myös värikäs poimimisastia auttaa näkymistä.