Asuinympäristönä maaseutu miellyttää edelleen nuoria, kertoo tuore Helsingin yliopiston tutkimus. Ilman tutkimustakin tiedetään, että se miellyttää myös varttuneempaa väkeä. Silti maaseudulta lähtee vuosittain niin nuoria kuin parhaassa työiässäkin olevia paljon enemmän kuin sinne palaa.
Muuttotappio koettelee ennen kaikkea suurista asutuskeskuksista etäällä olevia kuntia, mutta myös muutamat pienet kaupungit menettävät väkeä. Monia niistäkin lähtijät pitävät idyllisenä ympäristönä. Entistä asuinseutua muistellaan vilskeen keskellä lämpimästi. Karu totuus vain on, että pelkkä hyvä ympäristö ei elätä.
Nuoret lähtevät opiskelemaan. Lukunsa jo lukeneet muuttavat työn perässä.
Pelkkää hymistelyä eivät sentään tutkimukseen vastanneet 800 nuorta kotiseudulleen antaneet. Kokoontumis- ja ajanviettotilojen puute harmitti yli puolta tutkimukseen osallistuneista. Ehkäpä kaikki heistä eivät tiedä, että samoja pulmia on myös asutuskeskusten nuorisolla. Kadut ja torit ovat monesti ainoita kokoontumistiloja. Autoilla kierretään katuja siinä missä maaseuduilla taajaman keskeisiä alueita.
Silti nuorten suhtautuminen on maaseutukunnille hyvää pääomaa. Sen hyödyntäminen on kuitenkin pulmallista. Ainakaan nuorten toiveisiin ei pitäisi suhtautua yliolkaisesti. Joskus vaikkapa kokoontumispaikka saattaisi järjestyä melko vähin kustannuksin. Valmiita, tyhjilleen jääneitä tiloja on useimmissa muuttotappiokunnissa. Niiden käyttöönottoa voisi suunnitella vastaajien ehdottama, nuorista koottu harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa suunnitteleva ryhmä.
Myös monien toivoma erillinen nuorisovaltuusto tai vastaava vaikuttamisryhmä on helppo toteuttaa. Vaikkapa Kempeleen esimerkki osoittaa, että nuoret toimivat sellaisessa hyvinkin aktiivisesti. Tietysti täytyy olla valmiutta myös toteuttaa nuorten tekemiä ehdotuksia, kuten onnistuneissa kokeiluissa on menetelty.
Jos valinta olisi vapaa eli työpaikkaa ei tarvitsisi huomioida, kyselyyn vastanneista nuorista 56 prosenttia asettuisi maaseudulle, 32 prosenttia kaupunkiin. Sellainen oli maaseutu- ja kaupunkiväestön määrällinen suhde Suomessa vuosikymmeniä sitten. Töiden keskittyminen muutti kuvaa.
Mutta pelkästään työ- tai opiskelumahdollisuudet eivät vaikuta. Kyllästyminen pienellä paikkakunnalla asumiseen ilmeni joka viidennen nuoren näkemyksissä.
Pienellä paikkakunnalla on puolensa, mutta niin on isollakin. Harrastusmahdollisuudet ovat monipuolisimmat siellä, missä palvelut tukeutuvat laajaan massaan. Mutta niin ovat myös keskittymisen haitat. On ruuhkia, saasteita, järjestyshäiriöitä.
Joissakin kunnissa ollaan jo tilanteessa, jossa nuorten mieltymyksetkään eivät pelasta. Mikäli asukkaita kuolee enemmän kuin uusia syntyy, edes kaikille nuorille avautuva mahdollisuus jäädä kotikuntaan ei enää käännä asukaslukua nousuun.
Pohjois-Pohjanmaa on väestörakenteeltaan erikoinen alue. Runsaan 360 000 asukkaan maakunnassa on keskimäärin yhtä paljon nuoria kuin miljoonan asukkaan alueella muualla Suomessa. Siinä on valtava tulevaisuuden mahdollisuus.
Se voidaan myös menettää. Oulun Kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen huolehti hiljan Oulussa pidetyssä työllisyysseminaarissa täydestä syystä, että suurten ikäluokkien eläkkeelle lähtöä ei pidä jäädä odottelemaan. Sen vaikutus tuntuu vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Ellei mitään tehdä, siihen mennessä on jo aivan liian moni nuori karistanut näiden seutujen lumet kenkiensä pohjista.