Muistan ihmiset ja tiedän miljardit, mitä maaseudulta kuusikymmentäluvulta alkaen on siirtynyt miljoonapäisen muuttoliikkeen ja perintöjen kautta elävöittämään kaupunkien elinvoimaa.
Kymmenien tuhansien maaseudun rakennusten heitteille jääminen ja tuhoutuminen on viime kädessä kaikilta pois. Kallista on jatkuva uusiorakentaminen kaupungeissa, samoin asuminen.
2005 tehdyn kanadalaisen tutkimuksen mukaan miljoonakaupunki Toronton asukkaiden ravinto on heidän ruokapöydässään kuljettuaan ensin 3 300 mailia, 5 400 kilometriä.
Ruuan ja ravintoraaka-aineiden kuljettelua vaihtelevilla välimatkoilla tapahtuu kaikkialla kaupungistuneessa maailmassa. Lisääntyvästi sitä mukaa kun maaseudut tyhjenevät kaupunkeihin miljoonista nälkäisistä suista. Ravinto sukkuloi yhä vinhempaan pyörivien pyörien, öljyn varassa.
Maailman väestöstä yli puolet eli noin neljä miljardia ihmistä asuu nyt kaupungeissa. Lähes kaikki ravinto ja useimmat muut raaka-aineet kuljetetaan kaukaa maa- ja metsäseuduilta kuluttajille kaupunkeihin ja niiden liepeillä oleviin jalostuslaitoksiin.
Näitä muita ovat työstettävä ja jalostettava materia kuten puu, sora ja malmikaivannaiset, jotka ovat enemmän tai vähemmän syvällä maaseudulla. Metsä ja routa-Siperian kaasu turvaa eteläisen Suomen ja monen Euroopan kaupungin ja teollisuuslaitoksen energiataloutta. Raakaöljyä pumpataan tuhansien kilometrien takaa aavikoilta ja erämaista jalostamoihin.
Vettä johdetaan maaseutujen vesistöistä väestötihentymille, samoin pääosa vesi ja tuulivoima sähköstä. Ympäristöllisesti tuulivoimalat soveltuisivat luontevasti seuduille, joissa liike ja melu on jo jatkuvaa ja pysyvää.
Jätevesipuhdistamojen pääosin puhdistetut vedet ohjataan rannikkovesiin ja maaseudun vesistöihin. Jonnekinhan ne lääkejäämineen on johdettava.
Totutun ja turvallisen normaalisti maaseudulta kaupunkien liepeille pyörii yötä päivää tämä ravinto- ja raaka-aineralli. Jos pyörät maaseudulta kaupunkeihin jonkin esteen vuoksi pysähtyisivät, tulisi nopeasti pula ruuasta ja teollisuuslaitokset hyytyisivät raaka-ainepulaan.
Maaseutujen kasvipeitteiset pellot, maaperän kasvusto yleensä ja metsät sitovat hiiltä, tuottavat puhdasta ilmaa. Kaupungeissa maaperä tukahtuu laajenevasti rakennusten, asfaltin ja betonin alle.
Jos suomalainen maatalous minimoitaisiin, maaseudut muualla Euroopassa ja maailmalla tuottaisivat myös suomalaisten ruuan. Olisimme riskialttiin kaukotuotannon ja -kuljetusten varassa. ”Meidän äiti tekisi omista raaka-aineista yhä harvemmin teidänkin äitien ruuat” ja tuonti raaka-aineistakin silloin, jos joku ”virus” ei estä tuontia.
Urbanismi ei edelleenkään pääse irti maaseutu riippuvuudestaan. Vieläkään ei eletä pelkillä "tieteen tableteilla", joskin yritetään kehitellä ruokaturvaa laboratorioissa ilman maataloutta, kuten erilaisia keinohöystöjä leivän päälle.
Maa ja metsäseutujen uusiutuvien luonnonvarojen välttämätön hoito, järvi ja rannikkokalastus eivät onnistu ilman tekijöitä. Ruuhkavapaa etätyö avaa uusia mahdollisuuksia, kesämökki ja retkeilevät luontosuomalaiset tarvitsevat huoltajansa. Varsinkin kun ilmastoahdistus ja terveydelliset riskit uhkaavat typistää siipiä kaukomatkailulta.
Viime kädessä elämän perusteet ja se omavaraisuus mitä globalismissa on vielä jäljellä, kumpuaa luonnosta, maaseuduilta ja niiden takaisilta paljon parjatuilta Impivaaroilta.
Arvi Pöyhönen
Suonenjoki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.