Maaseudun tienvarsien metsittyminen heikentää näkyvyyttä ja lisää muun muassa hirvikolareiden vaaraa. Ongelma on valtakunnallinen ja seurausta maaseututiestön rapistumisesta nopealla tahdilla viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.
Tienvarsien raivaamisen tehostaminen vaatii enenevässä määrin Tiehallinnon ja maanomistajien yhteistyötä. Ympäristöasioista vastaava tieinsinööri Marjo Paavola Oulun tiepiiristä pitää yhteistyötä parhaana lääkkeenä teiden reuna-alueiden puhtaanapitoon.
"Maanomistajien ja tiepiirin yhteistyölle on tarvetta. Sillä pystyttäisiin hoitamaan tienvarsia maisemallisesti toivotulla tavalla ja vähentämään hirvionnettomuuksia", hän sanoo.
Tiehallinto raivaa teiden reuna-alueita hoitourakan mukaisesti 2-3 vuoden välein. Tieluokasta riippuen raivaus ulottuu päällysteen reunasta joko 6, 10 tai 12 metriä metsään päin.
"Jos pystyimme yhteistyössä maanomistajien kanssa ulottamaan raivauksen vähän leveämmälle kuin tiepiirillä on oikeus, parantaisi se näkyvyyttä niin, että tielle tulossa olevat hirvet huomattaisiin hyvissä ajoin. Joillakin hirvialueilla raivaus on päästykin ulottamaan päällysteen reunasta 30 metriä metsään päin", Paavola toteaa.
Ojien perkaukseen valtionapua
Raahessa kuluvan vuoden loppuun jatkuvan Kylätiet kuntoon -hankkeen projektityöntekijä Satu Kaipio sanoo tienvarsien pusikoitumisen haittaavan näkyvyyden lisäksi myös teiden kuivatusta. Jos ojat ovat täynnä pajukkoa, hidastaa se tien kuivumista esimerkiksi kelirikkoaikana.
Maaseututiestö on rapistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopealla tahdilla ja Kaipion mukaan koko maassa onkin tarvetta kaikenlaiselle maaseudun tiestön kunnostukselle. Muun muassa tienvarsien niittäminen on monin paikoin maaseutua unohtunut vuosiksi sillä seurauksella, että edessä saattaa olla jopa ojan perkaus.
"Viimeisen vuoden sisällä yksityisteitä ylläpitävät tiekunnat ovat alkaneet heräämään ja siistimään teiden varsia, sillä se kuuluu tienvarsien asukkaiden omavastuutöihin. Teiden kuivatuksiin on mahdollista saada valtionapua, jolloin ojia kaivettaessa lähtee samalla risuja. Tänä vuonna esimerkiksi Raahen seudulla kuusi tiekuntaa on saanut valtionavusta myönteisen päätöksen", kertoo Kaipio.
Maaseudun tiestön ja tienvarsien rapistumiseen löytyy Satu Kaipion mukaan useampia syitä. Yksi on se, että kuntien aikanaan vastuulleen ottama yksityisteiden hoito loppui vuonna 1995 valtion kunnille myöntämän kunnossapitoavustuksen loppuessa.
"Suurella osalla tiekuntien jäsenistä on kuitenkin edelleen se ajatus, että kunta kyllä huolehtii tieasioista. Tieläisillä on siis vähän hukassa tieto siitä, mikä on heidän velvoite tienpidon suhteen."