Maaseudun takseja tarvitaan pitämään syrjäkyliä hengissä, kun julkinen liikenne muuten näivettyy väestön vähentyessä. Taksipalveluja selvittänyt työryhmä totesi, että palveluita pitäisi kehittää, jotta taksipalvelu vastakin toimisi myös syrjäkylillä.
Kannattavuus maaseudun takseilla on heikko, ja yrittäjien määrä on viime vuosina laskenut. Velvollisuus päivystää ympäri vuorokauden ja yrittäjäkurssin suorittaminen on varsinkin pienissä kunnissa koettu kynnykseksi lähteä alalle.
Maaseudun taksit ovat pitkälti riippuvaisia yhteiskunnan ostoista; koulu- ja sairaankuljetukset sekä muut yhteiskunnan rahoittamat ajot voivat joissakin kunnissa tuottaa jopa 80-90 prosenttia taksien tuloista. Kuntien pitäisi siksi ottaa taksit huomioon suunnitellessaan liikennöintitarpeitaan, suosittelee taksityötyöryhmä, jonka oli asettanut valtioneuvoston maaseutupoliittinen yhteistyöryhmä. Myös yrittäjien koulutukseen tulisi satsata enemmän.
Tiistaina julkistetussa raportissaan työryhmä on koonnut yksitoista suositusta, joilla pyritään turvaamaan taksipalvelujen säilyminen maaseudulla.
Suomessa liikennöi yhteensä noin 9 600 taksia. Taksipalveluita on asukasta kohti laskettuna tarjolla eniten pääkaupunkiseudulla ja syrjäisimmällä maaseudulla. Taksitiheys pääkaupunkiseudulla on 2,7 tuhatta asukasta kohti, syrjäseudulla takseja on 3-4 tuhatta asukasta kohti. Kehityksen suunta viime vuosina on ollut se, että taksilupien määrä maaseudulla laskee ja keskuksissa kasvaa.
Lisää ajoja tarvitaan
Suomen Taksiliiton toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki arvioi, että jokaiselle taksille pitäisi maaseudullakin kertyä noin 70 000-80 000 ajokilometriä vuodessa, jotta toiminta olisi kannattavaa. Tyhjänä ajamista pitäisi puolestaan saada vähennettyä.
Liitto toivoo valtiovallalta, että taksit saisivat samat veroedut kuin linja-autoliikennekin, eli vapautuksen auto- ja dieselveroista. Taksin ja pikkubussin raja on määritelty EU-direktiivin mukaan siten, että jos tilaa on kuljettajan lisäksi kahdeksalle matkustajalle, on kyseessä henkilöauto - yhdeksäs matkustajapaikka muuttaa ajoneuvon linja-autoksi.
Säynäjoen mukaan nykyisestä harkintaan perustuvasta taksilupakäytännöstä on syytä pitää kiinni, eikä yrittää parantaa tarjontaa höllentämällä lupien jakoa.
- On parempi, että käytössä on kymmenen hyvin varusteltua ja hyväkuntoista taksia, kuin 20-30 autoa joita ajetaan vain sivutoimena, sanoi Säynäjoki.
Työryhmää johtanut liikennehallintopäällikkö Olli Sauri arvioi, että taksien tavarankuljetuskapasiteettia voisi hyödyntää paremmin. Nykyisin rajana on sata kiloa, mutta isoissa tilatakseissa voisi kuljettaa suurempiakin määriä. - Tästä rajasta voisi varmaankin joustaa, arveli Sauri.
Koulujen väheneminen tuo takseille työtä
Maaseudun kouluverkoston harveneminen on tuonut taksiyrittäjille työtä, kun koululaisia pitää kuljettaa entistä pitempiä matkoja kouluun ja takaisin. Koulujen alkamisen ja loppumisen välillä on kuitenkin aukko päivässä, johon mahtuisi lisää ajoja. Työryhmä esitää, että Postin kanssa kehitettäisiin uusia yhteistyöalueita. Jo nyt taksit kuljettavat monella alueella lehtiä, postia, kirjaston kirjoja, lääkkeitä ja kauppatavaroita.
Työryhmä esittää, että taksiyrittäjien pitäisi lisäksi entistä enemmän verkostoitua ja harjoittaa yhteistyötä, jotta ympärivuorokautinen päivystys ei kävisi kohtuuttoman raskaaksi.
Raportin otti vastaan maatalousministeriön ylijohtaja Ilkka Ruska, joka arveli, että nykyään varsinkin vanhempi väki on maaseudulla oppinut varsin hyvin käyttämään taksipalveluita. Se on monelle ikääntyneelle vaihtoehto oman auton pidolle.
- Takavuosina, jos taksin käyttö maaseudulla ei ollut suorastaan syntiä, niin ainakin ylellisyyttä. Siitä ovat ajat kyllä muuttuneet, Ruska sanoi.