"Kelpaa tässä elellä, kun ruoka tuodaan kotipöytään joka päivä. Paremmin pelaa huolto kuin aikoinaan Kannaksella", velmuilee kohta 84-vuotias sotainvalidi Väinö Myllylä. Taksiautoilija Kari Piiponniemi auttelee auki annosastian. "Makaronipataa ja perunoita näyttää tänään olevan tarjolla."
Palvelukeskus Nestorin tulevaan ruokatarjontaan oikein tyytyväinen Väinö Myllylä kertoo, että tutun taksimiehen päivittäinen käynti on odotettu hetki.
"Yksinäistähän se on, kun vaimo joutui laitoshoitoon. Karin kanssa on mukava rupatella, mutta kyllä kunnan huushollerska on vielä odotetumpi vieras. Me kun aina halataan ovella hänen lähtiessään", pirteä veteraani nauraa.
Uusia tehtäviä
tarvitaan
Kohta 30 vuotta taksia ajanut Kari Piiponniemi on jo vuosia ollut monipalveluyrittäjä, joka ihmisten ja ruoka-annosten lisäksi kuskaa myös postia ja käy vaikka pyynnöstä vilkaisemassa, että tyhjilleen jääneellä kesämökillä on kaikki kunnossa.
"Mukavan vaihtelevaa työtä tämä on. Kerran kuussa rahansa taksikyytiin polttavia lentojätkiä ei enää paljon kuskailla, mutta tilalle on tullut monenlaista muuta. Aamulla ja iltapäivällä ajetaan koulukyytejä, päivällä ruokaa, postia, ihmisiä lääkäripalvelujen ääreen ja joskus kimppakyytejä sairaalasta. Vapaapäiviäkin on nykyään, sillä päivystyksessä vuorotellaan eikä olla enää aina töissä, kuten aikoinaan."
Kari Piiponniemellä ja perheen toista taksia ajavalla Pirjo-vaimolla eläkevuosiin on vielä aikaa, mutta joskus tulee mietityksi autoilijan ammatin tulevaisuutta. Kapakkakyytien varassa homma ei maaseudulla kanna, vaan jatkossakin täytyy miettiä mahdollisuuksia löytää takseille vakituista arkityötä tuovia tehtäviä.
"Taksi on maaseudulla tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Joku päivystää aina, joten kyyti on taattu. Pyhäntä on pieni pitäjä, mutta meillä on silti vielä täällä kuusi taksia", Piiponniemi muistuttaa.
Jalansija joukkoliikenteessä
Pyhännän v.s. vanhus- ja vammaistyön johtaja Seija Alakärppä on tyytyväinen takseilta ostettaviin palveluihin.
"He jopa katsovat, että vanhus pääsee ruokailussaan alkuun. Se helpottaa kovasti kotipalvelun kiireitä. Jos jotain erikoista ilmenee, taksilta saadaan siitä tänne heti tieto."
Eräin paikoin taksiverkosto kuitenkin harvenee. Esimerkiksi pitkien välimatkojen Kainuussa ja Koillismaalla mittariautoa saa odotella yhä kauemmin.
"Lähin taksi saattaa eräillä seuduin olla jo puolensadan kilometrin päässä. Kylät tyhjenevät, koulukyydit vähenevät ja palveluja keskitetään", selittää hiipivän taksikadon syitä Suomen Taksiliiton Oulun läänin yhdistyksen toiminnanjohtaja Olli Veijola.
Oulun läänin kunnista noin kolmasosa ostaa jo takseilta ateriakuljetuksia, ja myös joukkoliikenteessä takseilla on kohtalainen jalansija. Lääninhallitus ostaa noin 500 joukkoliikennevuoroa, joista takseilla hoidetaan satakunta.
"Monilla reiteillä taksi on riittävän suuri auto ja selvästi linja-autoa halvempi. Jos maaseudun palvelut halutaan säilyttää ja mietitään, miten homma hoituu järkevimmin, taksit ovat vahvoilla", Olli Veijola uskoo.
Taksiliitossa on otettu tosissaan hallitusohjelmaan kirjattu tavoite lisätä taksipalvelujen käyttöä maaseudulla. Liitto aikoo kehittää tarjottavaksi palveluja, joiden avulla ikääntyvät kansalaiset voivat asua mahdollisimman pitkään kotonaan myös harvaan asutuilla seuduilla.