petri.hakkarainen@kaleva.fi
Kun jätevesiasetus loroteltiin kuusi vuotta sitten uusiksi, kansa nurisi lähinnä itsekseen. Lehdissä näkyi jokunen purnauspurkaus, mutta suuri enemmistö teki kuten ennenkin: uskoi hallituksen päätöksellä vahvistettuun kasvottomien virkamiesten viisauteen.
Median nostettua asian keskustelun ja epäilyn alaiseksi on hoksattu, että viemäriverkostojen ulottumattomissa lilluvissa pienissä likavesissä uivat isot rahat. 200 000 talouden jätevesiremontti maksaa arviolta kaksi miljardia eli siis kaksi tuhatta miljoonaa euroa.
Nyt haja-asutusalueiden sakokaivojen liepeillä on vielä neljä vuotta aikaa järjestää asiat niin, että talousjäteveden orgaanisesta aiheesta poistuu vähintään 90 prosenttia, fosforista melkein yhtä paljon ja typestä ainakin melkein puolet. Kuulostaa komealta, mutta on vaikeaa ja kallista käytännössä.
Asetuksen pohjaksi juntattiin väite, jonka mukaan viemäriverkostoon liittymättömissä talouksissa asuva kuormittaa jätevedellään vesistöjä kuusi kertaa enemmän kuin verkostoon jätöksensä huuhtova.
Väite perustuu tietysti johonkin laskelmaan, mutta paljon koetellulla maalaisjärjelläkin ajatellen laskelma tuntuu uskomattomalta. Kovin puhtailta haja-asutusalueiden vedet kyllä näyttävät. Oulujärven rannoillakin on sentään jokunen mökki saunoineen, mutta kyllä Kainuun merestä hörpätä uskaltaa.
Ja jos vesillä näyttää ja tuoksuu puhtaalta, niin voisiko olla mahdollista, että vanhat kunnon sakokaivot, puuceet ja saunavesien liruttelu maaperään ovat enimmäkseen ihan kelpo systeemejä?
Sitä paitsi on noita omatekemiä viemärirakennelmia tarkastettukin. Niin hyviä naapureita ei olekaan, etteikö haisevasta ja järveä likaavasta viemärivirrasta lähtisi oitis ilmoitus terveystarkastajalle.
Asetusta esiteltäessä kerrottiin, että uusien vaatimusten täyttämiseksi kukkaro kevenisi ehkä vain muutamilla tuhansilla euroilla. Avuksi riensivät kuitenkin lukuisat laitevalmistajat, joiden myynti-into selättää markkinatalouden lainalaisuudetkin: valmistajia tulee lisää, mutta pienpuhdistamoiden hinnat vain nousevat.
Sutkimmat muovipömpeleiden kauppiaat ovat naamioineet esitteidensä ja myyntipuheidensa kielen virkamiesslangiksi. Herranpelkoinen maaseudun saastuttaja lyö kaupat lukkoon ja saa pikkupissojensa käsittelijäksi 20 000 euron laitteiston, jota ei osaa huoltaa.
Kun viranomaisten tiedotus asiasta on ollut viime aikoina kovin näkymätöntä, laitevalmistajien ääni on ottanut virallisen totuuden paikan. Ei siis ole ihme, että moni jätevesiremontin suunnittelija luulee sähköllä käyvän tehdastekoisen laitteiston olevan ainoa hyväksyttävä vaihtoehto.
Kansalainen on jätetty jätevesineen yksin. Suunnittelijan saa jos saa ja jaksaa maksaa, mutta edes kattavaa, puolueetonta vertailutietoa laitepuhdistamoista ei löydy. Valmistajat kyllä teettävät testejä, mutta jos tulos ei miellytä, se jätetään julkaisematta tai siitä kerrotaan vain sopivat palat.
Ei ole ihme, että huonosti valmisteltu asetus herättää kapinahenkeä. Keskustelupalstoilla näkyy jo kirjoituksia, joissa viitataan kintaalla määräajan umpeutumiselle. Ja aika huoletta saa viitatakin. Vaikka jätevesisysteemin toiminta on omistajan vastuulla, valvonta on jäämässä satunnaiseksi.