Maaseudun naiset kaipaavat erityisesti heille räätälöityä koulutusta, joka ottaa huomioon myös naisen jokapäiväisen arkielämän.
Maatalon isäntä pystyy lähtemään kokoukseen nappaamalla salkun ovenpielestä kainaloonsa ja poistumalla paikalta, mutta emännälle vastaava teko vaatii ainakin yhden ihmisen värväämisen jos ei muuta niin lastenkaitsijaksi.
"Koulutukseen ja projekteihin pitäisi kytkeä myös sosiaalisia palveluita kuten lomitus- ja lastenhoitopalveluja, kansainvälisen maataloustuottajain liiton naiskomitean varapuheenjohtaja", maanviljelijä Sisko Mäkelä Pyhännältä huomautti tiistaina vietettävän kansainvälisen maaseudun naistenpäivän pohjustustilaisuudessa Oulussa maanantaina.
Mäkelän mukaan maaseudun naisten koulutustaso on Suomessa korkea, huomattavasti korkeampi kuin miesten. Koulutus ei kuitenkaan välttämättä tue esimerkiksi naisten yritystoimintaa, eikä se siten myöskään palvele heidän pysymistään maaseudulla.
"Kun nainen lähtee työn perään, maaseutu vähitellen ukkoutuu. Huolestuttavia käyriä on jo esimerkiksi Kainuussa ja Koillismaalla. Siellä monin paikoin miesten ja naisten määrän tasapaino alkaa olla Kiinan luokkaa. Se on selvä alkumerkki siitä, että semmoinen alue ei pitkään pysy jaloillaan, ei siellä miehetkään viihdy", Mäkelä muistuttaa.
Mäkelä perääkin maaseudun naisille entistä enemmän yrittäjyyttä ja etätyöhön liittyvää monimuotokoulutusta. Näin etäisyys ja sen myötä arjen rakenteetkaan eivät olisi este koulutukseen osallistumiselle.
Maaseutumatkailuyrittäjä Kaisu Merilä Utajärveltä katsoo, että yrittäjäkoulutus on Suomessa varsin hyvällä mallilla. Sen sijaan yrittäjyyskasvatus ja -koulutus ovat hänen mukaansa yhä lapsenkengissä.
"Yrittäjyydestä puhutaan yleisellä tasolla kaikilla kouluasteilla, mutta käytännössä opetus on vähäistä. Yrittäjyyskasvatus luo perustan nykyistä yrittäjämäisemmälle toiminnalle riippumatta siitä, toimiiko nuori tulevaisuudessa vieraan palveluksessa vai itsenäisenä yrittäjänä", Merilä sanoo.
Emännät alkavat uupua
Kansainvälisen maaseudun naisten päivän tilaisuudessa nousi esille huoli myös maaseudun emäntien jaksamisesta. Tiloja on laajennettu ja niiden toimintaa on tehostettu EU-vaatimuksia vastaaviksi, mikä on lisännyt emäntien uupumusta.
EU:n myötä maatilatilan rahoituspuoli on kyllä syynätty tarkkaan, mutta inhimillinen puoli on jäänyt taka-alalle, Sisko Mäkelä harmittelee. Kun 50 lehmää tulee taloon, emäntä lähtee, hän lainaa tutuksi tullutta tokaisua.
Kansainvälisen maaseudun naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota maaseudun naisten merkitykseen. Mäkelä toteaa, että yli neljäsosa maailman väestöstä eli yli 1,6 miljardia ihmistä on maaseudun naisia. He eivät kuitenkaan näy juuri missään, eivät tilastoissa, eivätkä monastikaan myöskään politiikassa.
Päätös kansainvälisen maaseudun naisten päivän viettämisestä tehtiin YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995.