Torstainen tunnelma lontoolaisilla Boroughin markkinoilla on suurkaupungin kiihkeän rytmin vastakohta. Vain muutaman metrin päässä Thamesin rannalla kansa juoksee, pyöräilee, hikoilee ja kiiruhtaa, mutta markkinaväellä on aikaa madella, haistaa ja maistaa. Silti kauppa käy ja väkeä riittää.
Kävijäjoukko koostuu turisteista, lounastuntiaan viettävistä työntekijöistä ja viikonlopun aterian aineksia kokoavista harrastajakokeista. Heitä yhdistää kiinnostus hyvää ruokaa kohtaan.
"Minä käyn täällä ehkä kerran kuukaudessa. Ostan suolakurkkuja, joita venäläinen mieheni kaipaa. Niitä ei muualta saa", kertoo Yvonne Kapkin. Hän tulee junalla kotikaupungistaan Bromleystä, josta pääsee helposti London Bridgen aseman vierellä sijaitseville markkinoille.
"Täältä saa myös ruisleipää. Parasta on kuitenkin se, että näistä tuotteista tietää, mistä ne ovat peräisin. Esimerkiksi illalliskutsuja varten on kiva ostaa oikein hyviä raaka-aineita", Kapkin kertoo.
Monien brittien tapaan hän on huolissaan ruuan alkuperästä, käsittelystä ja eettisyydestä. Silti hänkin useimmiten asioi supermarketissa, sillä ihan jokaisen kotona käytetyn purkin sisältöä ja alkuperää ei yksinkertaisesti jaksa valvoa.
Boroughin markkinapaikka on yksi Lontoon vanhimmista. Perinteisesti se on ollut tukkukauppa, mutta myynnin heikennyttyä 10 vuotta sitten suunta kääntyi. Nyt markkinoita hallinnoi säätiö, jonka perusperiaatteisiin kuuluu tuoda hyvää ja alkuperältään tunnistettavissa olevaa ruokaa kaupunkilaisten ruokapöytiin.
Kauppiaiden on osattava kertoa tuotteistaan ja niiden ainesosista hyvin tarkkaan. Lisäksi kaiken on oltava herkullista. Kauppiaita olisi tulossa jonoksi asti.
Alkuperävaatimusten ensimmäisiin hyödyntäjiin kuuluu 16 skotlantilaisen Orkneyn saaren farmaria. Heidän yhteisyrityksensä kaupittelee muun muassa lohta, lammasta, naudanlihaa, hunajaa ja kaurakeksejä.
Markkinoiden kupeessa sijaitsevan Neal´s Yard Dairyn valikoimissa on 50 juustolajia. Useimmat ovat peräisin brittiläisiltä maatiloilta. Jokaisen juuston kyljessä on sen valmistaneen maatilan nimi. "Kaukaisin tulee Oregonin osavaltiosta USA:sta", kertoo italialaista parmesania leikkaava Robert Drinkwater.
Juustomestarin työ kysyy hartiavoimia: parmesan on kivikovaa ja liikkeen suosituin cheddar painaa kokonaisena monta kiloa.
"Myydyin juustomme on Montgmerie Cheddar, joka tulee Somersetista. Suosittuja ovat myös pastöroidut sinihomejuustot, stiltonit, sekä samantyyppinen pastöroimaton Stichelton", Drinkwater sanoo.
Hänen oma lempijuustonsa on kova, mutta pehmeänmakuinen lampaanmaidosta tehty Spenwood. Sitä valmistavat Ann ja Andy Wigmore kotitilallaan.
Borough Market on vain yksi Lontoon menestyvistä markkinapaikoista. Se on niistä kuuluisin ja palkituin, mutta monissa kaupunginosissa on markkinapaikkoja, jotka toimivat samantapaisin periaattein.
Kaupunkimarkkinoiden lisäksi myös maatilamyymälät kukoistavat. Niiden ehdoton ykkönen on Windsor Farm Shop, joka sijaitsee Englannin kuningattaren lempilinnan kupeessa ja kaupittelee kuninkaallisten maiden tuotteita.
Suussa sulavan pihvin, herkullisen hillon ja perinteisen omenalajikkeen ostajat pääsevät konkreettisesti maistamaan kuningattaren ruokaa. Kaikki on taatusti sekä luomua että vapaasti ja eettisesti kasvatettua - onhan prinssi Charles maan kuuluisin luomuruuan matkasaarnaaja.
"Käyn täällä säännöllisesti, sillä tuotteet ovat suorastaan erinomaisia", kertoo Windsorissa asuva Sandra Timms.
Hänen kaltaistensa vakioasiakkaiden lisäksi kauppa kerää turisteja, joiden tuliaisostoksien joukkoon mahtuu helposti hilloja, pikkelsejä, mehuja ja keksejä.