Pääkirjoitus

Maapolitiikkaa pää kylmänä

Oulu on onnistunut pitämään asuntojen hinnat muita suuria kaupunkeja edullisimpana pitkälti maapolitiikkansa ansiosta. Maan ansioton arvonnousu on estettävä tulevaisuudessakin.

Oulun kaupunginhallituksen käsiteltäväksi tulee tänään maapoliittinen ohjelma. Se nojaa pitkälti siihen, miten Oulussa on toimittu ennen viime vuoden alussa tapahtunutta suurta kuntaliitosta.

Lähtökohtana on, että kaupunki kaavoittaa pääsääntöisesti vain omistamiaan maita, joita se pyrkii hankkimaan ensisijaisesti vapaaehtoisin kaupoin. Näin on kyetty estämään maan ansioton arvonnousu. Asuntotonttien hinnat ovatkin edullisempia kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Mitään tarvetta ei ole muuttaa hyväksi koettua perusperiaatetta.

Kaavoitus on sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden ohella yksi kaupungin tärkeimmistä tehtävistä. Sen varassa on pitkälti teollisen toiminnan edellytysten turvaaminen sekä asumisen mukavuus ja liikkumisen vaivattomuus.

Ouluun liittyneissä kunnissa oli ennen kuntaliitosta erilaisia käytäntöjä maan kaavoituksessa. Sieltä tulee myös paine tarkistaa uuden Oulun maapolitiikkaa.

Etenkin osalla maanomistajista on halua reivata linjaa toivossa saada maastaan parempi korvaus. Jos peruslinjaa muutetaan maanomistajien toivomaan suuntaan, se johtaa helposti maan hinnan rajuun nousuun. Tämä ei ole kaupungin eikä kaupunkilaisten kokonaisedun mukaista.

Oulun tähänastista maapolitiikkaa on kiitelty laajalti. Täytyy muistaa, etteivät maanomistajat suinkaan jää osattomiksi nytkään. He saavat maastaan käyvän korvauksen. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että maalla keinottelu olisi mahdollisimman vaikeaa, mieluiten mahdotonta.

Kaupungin tulee kaavoituksen avulla turvata vastaisuudessa se, että kehitystä on mahdollista tapahtua myös entisten itsenäisten kuntien alueella. Tosin koko ajan on pidettävä huolta yhdyskuntarakenteen järkevästä kehittämisestä. Liika hajanaisuus lisää kustannuksia monella suunnalla ja rasittaa ympäristöä.

Toimiva maapolitiikka edellyttää aktiivista raakamaan hankintaa. Kaupungin täytyy kyetä varautumaan siihen, että maata on kaavoitettavissa tarpeen mukaan. Kun maata ostetaan raakamaana ja se kaavoitetaan, arvonnousun avulla kyetään kattamaan kaavoituksesta aiheutuneita kustannuksia.

Oululla on ollut ja on uuden maapolitiikan myötä vastakin tilaisuus etuosto-oikeuteen maakaupoissa. Tämä yhdessä lunastusmahdollisuuden kanssa turvaa sen, että maapolitiikassa on kättä pidempiä keinoja, jos yleinen etu niin vaatii.

Maapoliittiset linjaukset nostattavat poliittisia intohimoja. Varsinkin maanomistajia lähellä olevassa keskustassa haluttaisiin omistajille mahdollisimman vapaat kädet.

Kaupungin tehtävä ei tietenkään ole kahlita ihmisiä, mutta yhtä lailla minkään ryhmän edut eivät saa mennä muiden edelle. Tärkeintä on huolehtia siitä, että eri puolilla laajaa kaupunkia asuvat saavat yhtenäisen kohtelun.

Kokonaisedun kannalta nykyiset maapoliittiset periaatteet ovat osoittautuneet toimiviksi. Tällä perustalla on viisasta jatkaa.