Maapolitiikan linjaukset ja kaavoitus ovat nousseet Oulussa vilkkaan keskustelun kohteeksi. Jo kolmas yritys viedä eteenpäin Oulun maankäytön uutta toteuttamisohjelmaa kariutui viime maanantaina kaupunginhallituksessa.
Kaupunginjohtaja Matti Pennanen veti käsittelystä myös aloitteen, joka liittyy Oulun maaseutualueiden kaavoitukseen. Valtuustoryhmien vetäjät etsivät kiistoihin yhteistä ratkaisua tänään. Olisi hyvä, että sopu löytyisi mahdollisimman pian, muutoin kiistely voi tulehduttaa tilannetta kuntavaalien alla.
Vaatimukset linjantarkistuksista ovat yllättäviä siinä mielessä, että Oulun maapolitiikka on taannut asumisen ja tonttien hinnan pysymisen järkevällä tasolla ja tuonut rakennuspaikkoja tarjolle riittävästi kasvavan kaupungin tarpeisiin.
Väännössä lienee kyse useastakin seikasta. Kaupunginjohtaja Pennanen antoi ymmärtää, että kaavoitusasioiden monimutkaisuuden takia päättäjillä on vaikeuksia ymmärtää aihepiirin kokonaisuuksia.
Monimutkaisuus on totta. Luottamustehtävän luonteeseen kuuluu kuitenkin perehtyminen työläisiinkin asioihin perusteellisesti, esimerkiksi erilaisten kaavojen luonteisiin ja eroihin. Tällaisesta ymmärryksen tai tietämyksen puutteesta ei asioiden eteneminen saisi Oulun kokoisessa kaupungissa olla kiinni.
Toisena tekijänä lienee toive kylien säilymisestä elinvoimaisina myös laajassa Oulussa. Rakentaminen ja uusien asukkaiden saanti kyliin tukee niiden vireyttä. Siksi niihin perätään rakentamisen mahdollistavia kaavoja.
Kysyntääkin on, kun monet haluavat elää maaseutumaisessa ympäristössä kaupunkilaisinakin. Uudessa Oulussa huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää esimerkiksi siihen, että entisten kuntakeskusten tuntumassa on vajaasti täyttyneitä kaavoitettuja alueita.
Asemakaavamenettely kylissä on myös ja raskas ja kallis eikä välttämättä tasapuolinen maanomistajien näkökulmasta.
Kaavoituksessa ja maankäytössä on aina kyse taloudellisista arvoista. Yksityisen maan kaavoittaminen rakentamiseen merkitsee maan reipasta arvonnousua.
Tätä tapahtui usein vanhan Oulun naapureissa, nykyisissä kaupunginosissa. Kunnatkin saavat kaavoittamastaan maasta tuloja, mutta niillä tuotetaan yleensä niitä palveluja, joita uudet alueet vaativat.
Oulun maapoliittinen pääperiaate on ollut, että kaupunki kaavoittaa vain omistamiaan maita. Niitä on hankittu maanomistajilta hinnoista sopimalla, vain harvoin lunastusmenettelyllä. Viilauksen varaa voi löytyä, mutta nykyinen perusperiaate on kestävä.
Hallittu maankäyttö tukee kuntataloutta. Hajautuva rakentaminen merkitsee yleensä lisäkuluja veronmaksajille. Suunnitelmallinen rakentaminen mahdollistaa myös toimivamman joukkoliikenteen. Kaavoittaja joutuu myös ottamaan huomioon ratkaisujen ympäristövaikutukset.
Linjakas maapolitiikka on ennustettavaa, ja se toteuttaa veronmaksajien suuren enemmistön etuja.
Pääkirjoitus