Öljypalmuviljelmät ovat monokulttuureja: niillä viljellään vain yhtä kasvilajia. Plantaasia perustettaessa muu kasvillisuus raivataan pois ja maaperän pinta avataan puskutraktoreilla. Rinnemaille pengerretään ajourat, joille palmut istutetaan tasaisin välimatkoin.
Malesian trooppisissa vuoristometsissä voi nähdä lateriitinpunaisia aukkoja, joissa vastikään raivatun kukkulan huipulle johtaa korkkiruuvilta näyttävä tie. Sadekaudella rinnemaiden eroosio on suurta ja lähistön jokien vesi muuttuu punertavaksi.
-- Nopeakasvuiset öljypalmut kuluttavat paljon vettä ja ravinteita. Lateriittimaa köyhtyy nopeasti, eivätkä muut puulajit kasva siinä palmujen jälkeen, valistaa metsäekologian tohtori Gary Theseira. Hän on huolissaan tulevaisuudesta.
-- Mitä Malesiassa tehdään sitten, kun öljypalmujen kasvu lakkaa joskus 25 vuoden kuluttua ja köyhtynyt maa jää paljaaksi?
Plantaaseilla työskentelee paljon Malesiaan tullutta siirtotyövoimaa. Jopa puolet raskaan ja pienipalkkaisen työn tekijöistä on naisia. Useimmiten miesten työnä on kerätä 15--25 kiloa painavat luumun kokoisista hedelmistä koostuvat tertut ja naisten työnä on ruiskuttaa torjunta-ainetta viljelyksille.
-- Naiset tekevät kaikkein vaarallisinta työtä, eikä heille anneta kunnollisia suojavälineitä. Myrkyille altistuminen ja sairastaminen on tavallista, mutta pienellä palkalla ei ole varaa sairastaa. Naisten kuukausipalkka on vain 350-450 ringgittiä (75-100 euroa) kuukaudessa, kertoo Mageswari Sangaralingam Penangin kuluttajayhdistyksestä.
Mageswari tutki toissa vuonna yhdentoista öljypalmuplantaasin työolosuhteet Pohjois-Malesiassa. Hänen mukaansa naiset eivät edes tiedä, mitä kemikaaleja heidän reppuruiskuissaan on, vaan noudattavat esimiehiltä saatuja sekoitusohjeita.
Plantaasityö on köyhistä oloista tulleille kouluttamattomille naisille usein ainoa mahdollisuus työllistyä Malesiassa. Pieni palkka ja yhtiön tarjoama majoitus pitävät huolen siitä, ettei naiset edes yritä hakeutua muualle töihin.