Suomen ulkopoliittisesta linjasta käydään tällä hetkellä tervetullutta keskustelua. Uutta värinää väittelyyn antaa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tuore lausunto turvallisuuspoliittisesta selonteosta.
Valiokunta ei halua enää luonnehtia Suomea "sotilaallisesti liittoutumattomaksi". Se ottaa kantaa myös Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen rohkeammin kuin maan hallitus. Mielenkiintoista on nähdä, taipuuko hallitus valiokunnan linjauksiin?
Kritiikkiä on sinkoillut sekä tasavallan presidentin että pääministerin ulkopoliittisille linjauksille. Presidentti Tarja Halonen on leimattu globaaleissa sfääreissä viihtyväksi maapallonhalaajaksi. Pääministeri Matti Vanhanen on taas kalvinisti, joka EU-asioissa lyö ensin jarrun pohjaan ja sen jälkeen sopeuttaa Suomen linjan siihen.
Suomen EU-politiikassa on tapahtunut muutos Paavo Lipposen väistyttyä vallan ytimestä. Sen jälkeen Suomi ei ole enää aktiivisesti pyrkinyt EU:n kaikkiin ytimiin. Vanhanen edustaa varovaisempaa linjaa.
Ulkopoliittisen keskustelun areenalle on rohjennut myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari. Kaikki toverit eivät ole kiitelleet Jaakonsaaren Nato-puheita. Sapiskaa on saanut myös hänen epäilynsä, onko EU-politiikassa missiota.
Jaakonsaari kiirehtikin viikko sitten vannomaan tukeaan Halosen linjauksille. Samaan hengenvetoon hän ilmoitti kannattavansa rauhanturvalain muutosta, johon Halonen suhtautuu nihkeästi.
Miten on mahdollista antaa tuki ulkopoliittiselle linjalle, josta on lähes kaikessa asiassa eri mieltä?
Hiljentävätkö lähestyvät presidentinvaalit Jaakonsaaren suulaan suun kokonaan? Olisi tietenkin noloa, että kampanjan aikana demaritaustainen ulkoasiainvaliokunnan vetäjä olisi julkisuudessa täysin eri linjoilla puolueensa presidenttiehdokkaan kanssa.
Halosen aktiivisuus globalisaatioasioissa on saanut myös kritiikkiä. Elinkeinoelämän suunnalta on jopa paheksuttu presidentin aktiivisuutta globaalisaatiokysymyksissä.
Patruunat eivät ole tykänneet, että Halonen on arvostellut nykyistä globalisaatiota epäreiluksi ja moraalisesti kestämättömäksi. Suomalaisen yritysmaailman uskoisi pärjäävän paremmin, jos maailmanmarkkinat olisivat nykyistä reilummat.
Kokoomuksen euroedustaja Aleksander Stubb naljaili taannoin Turun Sanomissa, että globalisaation hallinta ja YK-liturgia nostattavat varmaan tunnelmaa Maan ystävien teekutsuilla, mutta kylmässä maailmassa niillä ei ole juuri mitään käyttöä.
Olettaisin, että oikeudenmukaisilla pelisäännöillä kaupan, rahoituksen ja siirtolaisuuden alalla olisi erityisesti käyttöä kylmässä maailmassa.
Presidentti ja pääministeri eivät ole ihan toistensa klooneja, Halonen naureskeli torstaina "maakuntamatkallaan" Espoossa. Samalla hän totesi, että myös presidentillä on oikeus keskustella. Siinä Halonen osui naulankantaan
Presidentin olisi aika selventää julkisuudessa ulkopoliittista linjaansa. Vastaukseksi ei riitä pelkästään se, että yhteistyö pääministerin kanssa toimii hyvin.
Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Kuka sanoo viimeisen sanan ristiriitatilanteessa?
Pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa. Entistä vaikeammaksi tilanne menee, kun yhä suurempi osa ulkopolitiikkaa hoidetaan EU:n kautta.
Ulkopoliittiselta johdolta kaivataan selkeää linjanvetoa. Nykyinen epäselvä tilanne ruokkii puheita valtataistelusta, mikä heikentää Suomen kansainvälistä asemaa.