Noin 25 000 valovuoden etäisyydellä meistä, Linnunradan keskustan suunnasta, Jousimiehen ja Skorpionin tähdistön rajamailta, löydettiin äskettäin planeetta, joka muistuttaa mitoiltaan Maata ja on pienin tähän mennessä löydetyistä eksoplaneetoista. Muiden tähtien planeettoja kutsutaan eksoplaneetoiksi. Nekin kiertävät Auringon kaltaisia tähtiä. Tähän mennessä löydetyt planeetat ovat olleet suuria kaasupalloja ja yllättävän lähellä emotähtiä.
Muilta tähdiltä on löydetty jo 170 planeettaa Linnunradan eri puolilta ja lähialueelta. Etsimistarkkuuden yhä parantuessa löydetään yhä pienempiä kohteita ja tavoitteena on löytää Maan kokoinen ja tyyppinen planeetta.
Nimekseen uusi planeetta sai koodiyhdistelmän OGLE-2005-BLG-390LB.
Eksoplaneetaksi OGLE-2005-BLG-390LB on pieni, mutta se ei ole vielä maankaltainen. Sen pinta todennäköisesti muistuttaa Pluton pintaa ja koko on liian suuri Maahan verrattuna, noin viisinkertainen. Ilmakehästä ja valtameristä ei myöskään ole mitään todisteita, vain arvailuja.
Uusi planeetta löydettiin mikrolinssimenetelmällä. Se perustuu siihen, että eksoplaneetan painovoima aiheuttaa hetkellisen mitattavan piikin kaukaisen tähden kirkkauteen.
Tähti, jota eksoplaneetta kiertää, on massaltaan vain 0,22 Auringon massaa, ja se on punainen kääpiö.
LOGLE-2005-BLG-390LB kiertää emotähteä 3 800 päivää noin 387 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Aurinkokuntaamme verrattuna se sijoittuisi Marsin ja Jupiterin väliselle alueelle. Planeetta on vain 0,018 Jupiterin massaa. Aikaisemmin pienimmät löydöt ovat olleet Uranusta ja Neptunusta pienempiä.
Tähtitieteilijät laskevat uusien planeettojen mittasuhteita ja massoja vertailemalla niitä Jupiterin massaan. Täsmälleen maapallon massainen planeetta olisi siten 0,0031 Jupiterin massaa.
Eksoplaneettojan etsimismenetelmät ovat kehittyneet huimasti sen jälkeen, kun ensimmäinen löytö tehtiin vuonna 1995. Jo vuonna 1987 tehtiin tietokone-ennusteita maankaltaisten planeettojen olemassaolosta eri puolilla galaksiamme. Mielenkiintoisimman tietokonesimulaation suunnitteli englantilainen matemaatikko M.J. Foggin.
Fogginin ohjelma löysi yli 7 500 planeettajärjestelmää, joista sadalla planeetalla jonkinlainen elämä olisi mahdollista ja koko Linnunradalle tulostettuna maankaltaisia planeettoja olisi noin 270 valovuoden välein.
Maan serkkuja on mitä suurimmalla todennäköisyydellä, mutta ei kovin tiheässä.
Nyt etsimismenetelmät lähestyvät sitä rajaa, jossa tarkkuus saavuttaa mahdollisuuden löytää hyvin erilaisilla menetelmillä sekä isoja että pieniä eksoplaneettoja, jopa havaita epäsuorasti elämän merkkejä. Yhdeksi mielenkiintoisimmaksi ryhmäksi tulevat niin sanotut valtameriplaneetat.
Ne ovat suurelta osalta veden peitossa ja valtamerien pohja saattaa olla noin 20 kilometrin syvyydessä. Niiden massaksi lasketaan noin 2-4 maapallon massaa.
Toiseksi mielenkiintoiseksi ryhmäksi tulevat tuhannet erilaiset Maan ja Marsin välimuodot, joissa voi olla mukana kuivia erämaita, jääpalloja tai planeettoja, joissa vettä on riittävästi elämälle.
Tähän mennessä muiden tähtien planeettojen etsijät ovat löytäneet vain Jupiterin kokoluokkaa olevia planeettoja, joko sitä suurempia tai pienempiä. Maan kokoluokkaa olevan eksoplaneetan vaikutus tähden liikkeeseen on pieni, joten ilmiön mittaaminen on hankalaa. Mittaustarkkuus kuitenkin paranee koko ajan ja samalla sovelletaan useita etsimismenetelmiä.
Tähtitieteilijät ovat hyvin toiveikkaita, että aivan lähivuosina löydetään oikeasti maankaltainen ja kokoinen planeetta.
Myös omalla Auringollamme arvioidaan olevan Pluton takaisia planeettoja, jotka saattavat olla omaa Kuutamme tai Plutoa pienempiä kappaleita. Uusia löytöjä tulee myös aurinkokuntaamme.