Ilmassa on maaottelun makua. Lähtöviivan takan odottaa kaksi erällistä 60 metrin menijöitä: kuusi poikaa Kiimingistä ja kolme Siikajoelta. Mukaan ilmoittautuneet haukiputaalaiset ovat jääneet pois.
Antti Tieksolalle liimataan hihaan numero viisi. Jäälin koulun kolmosluokkalainen ottaa niin rennosti kuin hetki ennen starttia vain voi. Hän istuu tyynenä dallarinsa päällä ja katselee, missä ovat kannustusjoukot.
"Meikä juoksee tällä", Antti esittelee.
Niin juoksee, ja se on ihan sallittua. Antti kilpailee Koululiikuntaliiton piirikisoissa Iissä erityskoulujen sarjassa.
Keskiviikkoaamu Iin kentällä on aika viileä. Antti on päättänyt jättää pipon päähänsä - ei sen puoleen, että päätä palelisi. Antti on innokas urheilumies vapaa-ajallaankin.
"Ei jännitä yhtään", Antti ilmoitti jo tiistaina, päivä ennen kisareissua.
"Eikä jännitä vieläkään."
Paikoillenne, valmiit ja PAM! Sähäkän startin jälkeen Antti pääsee hyvään vauhtiin ja muistaa opettaja Leena Tiaisen ohjeen aivan loppumetreillä: hän tulee maaliviivalle rullaavan kevyesti dallarinsa päällä istuen.
"Oli kiva juosta. Hyvin meni", Antti kommentoi.
Hyvin menee luokkakaveri Eemil Turpeisellakin. Hän pyyhkäisee toisessa erässä tuulispään lailla.
"Emppu! Emppu! Emppu!" huutaa pieni mutta äänekäs kannustusjoukko.
Ja Emppu vastaa huutoon. Päivän päätteeksi hän käy ykköspallilla pokkaamassa kaulaansa kultamitalin. Pikamatkan hopeakin menee Jääliin.
Joustavaa
inkluusiota
Emppu on iskussa. Hurja meno jatkuu heittopaikalla, jossa pesäpallo lähtee kuin kakkoskopparin kädestä. Paikaltaan heitettynä Empun tulos, vähän vajaat 19 metriä olisi käypää valuuttaa yleisopetuksen luokkienkin sarjassa. Tänään sillä irtosi kakkossija.
"Hyvillä mielillä olen treenannut heittämistä ainakin kaksi vuotta", Eemil sanoo.
Kiimingin Ylikylällä asuva Eemil on urheilumies jos kuka. Hän heittää palloa ja keihästä, juoksee ja pelaa pesäpalloa.
"Ja talvella luistelen."
Opettaja Tiainen huomauttaa, että Jäälin koulun pienluokan oppilaista moni on innokas urheilija ja liikkuja.
"Koulussa yleisopetuksen luokkien opettaja huutelee joskus meidän poikia mukaan omalle liikuntatunnilleen", hän sanoo
Kahta kertaa ei tarvitse huudella - ja hyvä niin, sillä Tiaisen mukaan liikunta on erityisoppilaille äärettömän tärkeä asia.
"On se. Liikunnalla on merkitystä muun muassa oppimisvalmiuksien kehittämisessä."
Yleisopetuksen luokkien liikuntatunneille osallistuminen on juuri sellaista joustavaa inkluusiota, luonnollista sulautumista, jota Jäälin koulussa on tarkoitus tavoitella.
Pidennetyn oppimäärän mukaan opiskelevien oppilaiden liikuntatunnit ovat soveltamista, soveltamista ja soveltamista.
"Jokaiselle räätälöidään omaa taitotasoaan vastaavaa opetusta", Tiainen sanoo.
Liikunnan riemu
on tärkeä asia
Tiaisen mainitsema oppivalmiudet ovat vain yksi erityisoppilaiden liikunnan tavoitteista. Lista on pitkä: motoriikkaa, oman kehon opettelua, fyysistä kuntoa, ryhmässä toimimista, sääntöjen ymmärtämistä, voittamista ja häviämistä.
"Motorinen ja kognitiivinen (tiedollinen) oppiminen kulkevat ihan käsi kädessä", Tiainen sanoo.
Kaiken keskellä Jäälin koulussa yritetään kuitenkin pitää mielessä se, ettei liikunta saa olla pelkkää kuntoutusta ja terapian jatketta. Tiainen huomauttaa, että liikunnan ilo ja riemu kuuluvat kaikille.
"On tärkeää, että joskus saa vain nauttia ja olla mukana - olla osana joukkuetta", kehityspäällikkö Aija Saari Suomen invalidein urheiluliitosta komppaa.
Iin kisareissulla tavoitteista voi raksia täyttyneeksi aika monta kohtaa. Suurin raksi tulee ilon, riemun ja osallistumisen kohdalle.
"Seuraaviin kisoihin tullaan varmasti", Jäälin koulun kasiluokkalainen Markku Kosola sanoo.
Sitä ennen syödää kuitenkin Iin kisareissun kunniaksi itse levoittua mitalikakkua.
Kalevan koululiikuntaa käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa julkaistiin 6. syyskuuta.