Oikeusministeriön rahoilla käynnistetty Lapin maaoikeustutkimus on monella tavalla poikkeuksellinen urakka. Aineksia poliittisen päätöksenteon tueksi haetaan kirjaimellisesti vuosisatojen takaa. Saamelaiskäräjien asenne on jo valmiiksi epäilevä: väärä joukko tutkii väärää asiaa väärällä alueella väärin menetelmin.
Alkamassa on uusi kierros keskustelussa, joka ei ota loppuakseen. Suomen tavoitteena on ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimus, joka sisältää myös pykälät alkuperäiskansojen oikeudesta maahan. Juuri tässä on ydinkysymys, ja sitä uusi tutkimus myös lähestyy, joskin kovin laajalla tavalla.
Professori Jouko Vahtolan koordinoiman pienen tutkijaryhmän kohteena ovat asutus- ja väestöhistoria, maankäyttö ja maanomistusolot Kemin ja Tornion Lapissa 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1923. Maantieteellinen alue on laaja. Se yltää aina Kuusamon tasalle asti, mutta tutkimusaiheen ja kohdevuosien myötä pitäisi väkisinkin löytyä myös vastaus siihen, onko valtion nykyiselle maanomistukselle saamelaisalueilla pohjaa vai ei.
Mitä tutkijat sitten löytävätkin, johtopäätösten teko on poliittinen kysymys. Ennen muuta ratkaistavaksi tulee se, mitä saamelaisten oikeus maahan tänä päivänä käytännössä tarkoittaa.
Vaikka selvityksiä maanomistusasiasta on tehty, moni on pitänyt välttämättömänä asian uutta perusteellista historiallista tutkimusta. Vahtolan tutkijaryhmälle se asettaa poikkeuksellisen kovan haasteen. Tutkijat ovat itsenäisiä, mutta heidän takanaan on seurantaryhmä, jossa on monenlaisia mielipiteitä ilman pois jääneitä saamelaiskäräjienkin edustajiakin. Jos missä tarvitaan itsenäistä ja objektiivista tutkimusta, niin juuri tässä. Epäluuloja asian ympärillä riittää.
Tuloksia on turha ennakoida ennen kuin niitä on edes olemassa. Poliittisessa päätöksenteossa asia ei kuitenkaan etene ennen kuin tutkimus on valmis. Tavallaan oikeusministeriö ostaa näin päättäjille lisäaikaa. Menettelytapa on erikoinen, mutta nykyisessä pattitilanteessa ymmärrettävä. Aiemmat yritykset päästä eteenpäin, esimerkiksi maaherra Hannele Pokan saamelaistoimikunnan avulla, ovat asiallisesti valuneet hiekkaan.
Maanomistusasiaa on tähän asti kierretty, mutta ilman siihen puuttumista ei päästä saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana koskevaan ydinkysymykseen asti. Tässä tilanteessa Vahtolan ryhmä ei voi muuta kuin pitää päänsä kylmänä, vaikka ympärillä kuumenisi. Työtä tehdään avoimesti, eikä selvään yksipuolisuuteen pitäisi olla mahdollisuuksia.
paakirjoitus@kaleva.fi