Perustuslakivaliokunnan tiistaina antama lausunto Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskevan lain muuttamisesta on noussut periaatteellisesti hyvin merkittäväksi kannanotoksi. Siinä myönnetään ensimmäisen kerran tällä tasolla, että valtion omistusoikeus saamelaisalueen maihin on kyseenalainen.
Lakiesitys toteaa valtiolla olevan omistusoikeuden kaikkiin kansallispuiston alueisiin vähäisiä yksityismaita lukuunottamatta. Perustuslakivaliokunta kuitenkin muistuttaa, että viimeaikainen tutkimus on osoittanut tuon oikeuden epäilyksenalaiseksi. Samalla valiokunta viittaa Oulun ja Lapin yliopistoissa meneillään olevan, maanomistusoloja koskevan tutkimusohjelman ensiarvoiseen tärkeyteen.
Tältä tutkimukselta odotetaan pätevää tietoa saamelaisten ja muiden paikallisten asukkaiden oikeuksista ja omistusoloista.
Kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunta viittaa saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Kansallispuiston alueet Enontekiöllä kuuluvat saamelaisten kotiseutualueeseen, ja perinteistä oikeutta kalastaa pidetään omaisuudensuojan piiriin kuuluvana etuna.
Valiokunta edellyttää, että saamelaisten ja paikallisten asukkaiden perinteisten kalastus- ja metsästysoikeuksien ja kotitarvepuunoton periaatteiden tulee näkyä suoraan laista. Ne eivät siis olisi asetusten tai metsähallituksen lupapäätösten varassa.
Lausunto on puettu juridiseen kieliasuun, mutta sen sisältämä tulkintatapa on jopa ainutlaatuinen. Saamelaisten oikeuksiin ei aiemmin ole tällä tavoin viitattu tavallisen lainsäädännön tasolla. Aiemmin ei myöskään ole tällä tasolla tunnustettu, että valtion omistusoikeudesta saamelaisalueen nykyisiin valtionmaihin ei todellakaan ole varmuutta.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kannalta valiokunnan esittämät rajaukset eivät ole merkittävät. Paikallisten asukkaiden perinteisten oikeuksien säilyminen ei vahingoita alueen ympäristöä.
Kyse onkin nimenomaan periaatteesta eli siitä, millä tavoin nämä oikeudet on huomioitava lainsäädännössä, ja näin katsoen valiokunnan kanta edustaa selvästi uutta ajattelua. Se on eräänlainen läpimurto tässä asiassa.
Samalla valiokunta kasaa paljon paineita meneillään olevaan selvitykseen. Siitä odotetaan päteviä tutkimustietoja, joiden pohjalta kiistellyistä oikeuksista olisi vihdoin mahdollista säätää lailla. On aihetta toivoa, että tällä tavoin pitävä pohja todellakin kyettäisiin löytämään.
paakirjoitus@kaleva.fi