Andien maanviljelyskulttuuri kehittyi tuhansien vuosien aikana. Yksi suurimmista keksinnöistä tehtiin vuosina 500-800 jälkeen ajanlaskumme alun: Ilmasto muuttui nopeasti ja Andeilla oli poikkeuksellisen pitkiä kuivia kausia. Tällöin maanviljelys keksi laajentaa jokilaaksoissa olleita peltoja korkeussuunnassa vuorenrinteille.
Peltojen siirtyminen korkeussuunnassa toi käyttöön erilaisia mikro- eli pienilmastoja, mikä vähensi ilmaston epävakauden - kuten hallan, kuivuuden ja tulvien - sekä tuholaisten tuomia riskejä. Jos sato epäonnistui yhdessä kerroksessa, saattoi se onnistua toisessa.
Inkat kehittivät terassijärjestelmän lopulta neljään niin sanottuun ekologiseen kerrokseen.
Jokainen kerros soveltui ilmasto-olosuhteidensa takia parhaiten juuri tiettyjen lajikkeiden viljelyyn. Esimerkiksi toisessa kerroksessa viljeltiin maissia ja papua, kolmannessa kerroksessa viljaa ja perunaa. Ylin, ilmastoltaan karuin kerros varattiin laamojen ja alpakoiden laiduntamiseen.
Inkat rakensivat Inkojen järjestelmä oli alkeellinen, mutta siitä huolimatta moderni länsimainen maanviljelys ei ole vieläkään päässyt samoihin tuloksiin.
"Miksi melkein kaikki länsimaalaista maanviljelysteknologiaa käyttäneet yritykset nostaa Andien rinteiden peltojen tuottavuutta ovat epäonnistuneet? Kuinka inkat onnistuivat viljelemään menestyksekkäästi näin valtavia aloja?" perulainen tutkija John Earls pohtii.
Yksi syy inkojen menestykseen oli, että he seurasivat luonnonmerkkejä ja tekivät niiden perusteella päätöksiä tulevasta viljelykaudesta: oliko odotettavissa kuivaa, mitkä lajit silloin pärjäisivät parhaiten ja missä. Järjestelmä kykeni vastaamaan paikallistasolla nopeasti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.
Inkojen aikakaudella ilmasto muuttui nopeasti ja he saivat vastaansa pitkiä kuivia kausia.
Huonojen satovuosien varalle rakennettiin varastoja. Vuoriston viileydessä maataloustuotteet säilyivät pitkään. Nämä olivat varhaisia jääkaappeja ja pakastimia.
Aivan suotta inkojen järjestelmää ei ole kutsuttu teknologiseksi puutarhaksi.
Toinen nykyaikaisia teknologioita vastaava keksintö tehtiin hallantorjunnassa. Hallanvaara on ympärivuotinen riski yli 2 200 metrin korkeudessa. Ilman lämpötilalla ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä kasvien kasvulle kuin maanpinnan lämpötilalla. Siihen voitiin vaikuttaa säätelemällä varjon vaihtelua tai peittämällä kasveja kankailla, kuten esimerkiksi harsoilla. Terassien välinen seinämä oli myös tehokas.
Earls kertoo nähneensä usein, kuinka terassien muurista alle kolmen metrin säteellä olevat kasvit ovat säästyneet hallalta ja muut paleltuneet mustiksi.
Laajassa inkavaltakunnassa maanviljelyksen järjestäminen on vaatinut tarkkaa koordinaatiota ja tiedonhallintaa. Inkat käyttivät khipuja, naruja, joissa oli solmuilla koodattuja viestejä. Niitä kerättiin ympäri laajaa imperiumia.
Jokaisen alueen ekologisella kerroksella oli oma työnjohtajansa. Hän vastasi siitä, että kerroksessa viljeltiin tarpeeksi alueen väestön tarpeisiin.
Tuotannon tuli myös olla suhteessa alueen muiden kerrosten viljelyyn. Alueen kaikkien kerrosten työvaiheet porrastettiin, jotta työvoimaa voitiin siirtää kerrosten välillä.
Koko järjestelmää valvottiin tarkan astrologisen kalenterin avulla. Inkat olivat kuuluisia kyvystään mitata sen avulla aikaa.
Inkat eivät koskaan saaneet maatalousjärjestelmäänsä valmiiksi. "Heiltä loppui aika kesken", paikalliset talonpojat kertoivat Earlsille viitaten espanjalaisten valloittajien saapumiseen.
Espanjalaiset sulkivat inkojen tehokkaita kastelujärjestelmiä ja ohjasivat vettä laaksojen pohjilla sijaitseville viljelmille. Samalla he tuhosivat yanakunaksien, inkojen ammattiviljelijöiden, ammattitaidon. Sen mukana katosi inkojen ekologisen ja tehokkaan maanviljelyksen salaisuus.