Kello lähenee puolta yötä, ja Tupoksen ABC:n jättimäisen huoltoaseman paikoitusalueen asfaltti alkaa viiletä. Oululaissyntyinen, Kaustisella asuva rahtari Rauno Paksujalka käppäilee saunatuoreena rekkansa luo, avaa hytin oven ja viskaa kopperoonsa pussukan vasta pesemäänsä pyykkiä.
Samaan aikaan ABC:n toisessa kerroksessa kiuas parahtaa. Lauteilla vaihtuvat kuulumiset ja Suomen eri paikkakuntien murteet. Vanhempi rekkakuski kehuu piskuista, kolme henkeä vetävää saunaa vuolaasti elämää nähneellä äänellään.
Löylyjen jälkeen kuskit kömpivät ajokkiensa ohjaamoihin yöpuulle.
Kuka näkee unta selänpesijästä, kuka painajaisia parin vuoden takaisesta Konginkankaan onnettomuudesta.
"Itse olin lastaamassa paperirullia Kemissä samaan rekkaan, joka onnettomuudessa kolaroi", Paksujalka muistelee, ja hyppää vetämään hirsiä rekkansa ohjaamoon.
Yksi rahtareista mutustaa huoltoaseman ravintolassa jättimäistä höyrymakkaraa. Pihalla tuposlainen nuorimies esittelee tytöille kaveriaan.
Tämä kaikki on mahdollista nykyaikaisella huoltopisteellä, jossa mainoksenkin mukaan huolletaan sekä ihmisiä että autoja.
Toisin oli pihtiputaalaisen Seppo Hakosen lapsuudessa. Kun hän pikkupoikana haaveili rahtarin urasta, saattoi paikallisella unionilta saada kesäkuumalla kinkkusämpylän särpimenä suuhunsa sääsken tai kaksi.
"Kun aloin ajaa rekkaa 1981, sai huoltoasemien baarista kahvia ja ruokaa, mutta ei muuta. Huoltoasemilla ei ollut mahdollisuuksia peseytyä, vaikka tehtaissa saattoi silloin tällöin päästäkin vilvoittelemaan suihkun alle."
Sieviin rekkaansa ajava Hakonen kertoo, että hän valitsee taukopaikkansa aina reittiensä mukaan, mutta Tupoksen ABC:n koukuiksi hän nostaa saunan ohella jättimäisen parkkialueen.
Nivalalaiset veljekset Juha ja Marko Vaaramaa ovat rahtareita kolmannessa polvessa. Rekkaa ovat aiemmin ajaneet sekä poikien isä, pappa että setä. Nivalasta Design-taloja Lapin perukoille Sodankylään rahtaavan veljesparin viikko kuluu maantiellä.
"Olemme yrittäjiä, emmekä tunne viikkovapaita. Arkipäivät menevät tien päällä, ja viikonloppuisin pitäisi rekan huollon ohella löytyä aikaa perheillekin", miehet tuumaavat.
Kokkolalainen Jari Suonperä on ajanut rekkaa jo vuodesta 1977. Hän kokee, että omalla tavallaan rekkaliikenne peilaa yhteiskuntaa ja sen hektisyyttä.
Suurten yritysten varastot ovat siirtyneet teiden pientareilta maanteille, ja suurin osa yritysten varastoista kulkee renkaiden päällä.
"Aikataulut ovat kiristyneet, mutta työ on helpottunut kun uudet koneet ja laitteet ovat tulleet avuksi", Jari Suonperä summailee.
Hän muistelee, että vielä ennen jättihuoltoasemien aikaa kopissaan korpuksi kuivettuvan rekkakuskin oli kesähelteelläkin yksinkertaisesti vain itkettävä ja kärsittävä, ellei löytänyt sopivaa pysäkkiä järven tai meren rannalta.
"Silloin piti vain hikoilla kuumuudessa, jos lepopaikkaa veden ääreltä ei löytynyt", mies kuittaa ja heittää kiukaalle toisen kauhallisen.
Myymäläpäällikkö Rauno Paasimaa kertoo, että ajatus saunasta 2003 rakennettuun Tupoksen ABC:n jättihuoltoasemaan tuli rahtareilta. Yleisimmin sauna lämpenee alkuviikosta. Loppuviikosta ABC:n miehittävät bussituristiryhmät ja henkilöautoilla kaasuttelevat lomalaiset.
Ajatus huoltoasemasta, jossa kuskit voisivat virkistäytyä ja peseytyä ei silti ole aivan uusi, vaikka se on monille tuntematon.
"Oulun Toppilan Teboilin kellarissa oli jo 1960-luvulla pesu- ja yöpymismahdollisuus tukkia ajaville rekkakuskeille, mikä on ollut pioneerityötä huoltoasemapalvelujen saralla", Paasimaa hymähtää.