Euroopan työttömyys noussee tulevana vuonna korkeammaksi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Se voi vielä koetella vakavasti monen yhteiskunnan kestävyyttä.
EU:n tilastolaitoksen Eurostatin ensi vuotta koskevat työttömyysennusteet ovat ankeaa luettavaa: Espanja 20 prosenttia, Latvia 20, Liettua 18, Viro 15 Irlanti 14, Slovakia 13. EU-maista kuivimmin jaloin kriisistä näyttävät selviävän hollantilaiset, joita koskeva ennuste on 5,4 prosenttia. Unionin ulkopuolelta Norja panee vielä pari prosenttiyksikköä paremmaksi.
Vaikka talouskehityksessä nähdään Euroopassa jo valoa, työttömyyden syöksy jatkunee ainakin vielä vuoden verran. Se takaa, että asiaa koskevat uutisraportit eivät jää nyt nähtyihin. Mitä muuta on luvassa kuin työttömien haastatteluja ja uusia synkkiä numeroita eri puolilta maanosaa, jää nähtäväksi.
Pitää vain toivoa, että lähinnä noihin se jäisi. Samalla joutuu pelkäämään, että korkealle ampaissut työttömyys panee koetteelle myös joidenkin maiden yhteiskuntarauhan. Etenkin riski koskee niitä maita, joita jo ennen massatyöttömyyttä on jäytänyt jokin yhteiskuntaa jakava ristiriita.
Kovimman ennustetun työttömyyden maa Espanja ei tässä suhteessa liene pahin. Korkeisiin työttömyyslukuihin ollaan maassa tottuneempia kuin monessa muussa Euroopan valtiossa. Maan nuorisotyöttömyys on noussut jo kauheaan 43 prosentin lukemaan. Suomessakin tilanne muuttuu koko ajan karummaksi. Marraskuussa 15-24-vuotiaiden työttömyysaste nousi 21,1 prosenttiin.
Esimerkiksi Suomeen verrattuna Espanjan ongelman seurauksia lievittää se, että espanjalaisnuoret tapaavat asua paljon pitempään vanhempiensa luona kuin suomalaisnuoret. He eivät siksi jää niin herkästi omilleen tyhjän päälle.
Toinen maa, joka kestänee hyvin työttömyytensä on Irlanti. Vakaan yhteiskunnan läpi ei kulje sellaisia rintamalinjoja, jotka talouskriisissäkään helposti repeäisivät kansaa jakavaksi syväksi kuiluksi.
Kovimmalla vakauden säilyminen voi olla entisessä Itä-Euroopassa ja Kreikassa.
Baltian maat osoittivat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen huimaa joustokykyä ja selviämistaitoa. 1990-luvulla kärsivällisyyttä oli, koska kansa luotti olevansa matkalla parempaan. Nyt näissä maissa on jo nuori sukupolvi, joka on nähnyt vain nopean vaurastumisen. Pettymys voi olla sitä kovempi.
Vaikein tilanne on nyt päällä Latviassa, eikä vain ennustetun korkean työttömyyslukeman takia. Myös maan valtiontalouden syvä kriisi jatkuu, ja kaiken taustalla maata jäytää jakautuminen kahteen kieliryhmään. Maan poliitikoilta vaaditaan nyt erityistä viisautta ja kansalaisilta kärsivällisyyttä.
Balkanin suunnassa synkintä on Kreikassa, jossa maan julkista taloutta on hoidettu holtittomasti, ja edessä on raju, kansalaisten sietokykyä varmasti koetteleva säästökuuri.
Syvät kriisit ovat Euroopan historian aikana tavanneet nostaa esiin poliitikkoja, joilla on monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja. Nämä nimet maanosa tuntee liiankin hyvin. Merkkejä populististen ääripoliitikkojen ja heidän liikkeiden suosion kasvusta on jo sieltä täältä, esimerkiksi Unkarista.
Tässä tilanteessa voi vain toivoa, että kansakuntien muistit eivät olisi kovin lyhyitä. Kukaan poliitikko tai mikään liike ei yksin pysty kääntämään maan kurssia parempaan. Eurooppa nousee varmimmin maittensa ja poliitikkojensa määrätietoisella yhteistyöllä. Valitettavasti vain monet maanosan valistuneetkaan johtajat eivät ole tähän viime aikoina luottaneet.