Maan­alai­nen his­to­ria vai­kut­taa kaa­voi­tuk­seen monissa kau­pun­geis­sa – Oulun kes­kus­tas­sa ar­keo­lo­gi­ses­ti mie­len­kiin­toi­nen alue

Pakkahuoneenkadulla on tehty arkeologisia löytöjä.

Kuva: Matleena Riutankoski/Museovirasto

Satojen vuosien historia on kaupungeille usein ylpeydenaihe ja matkailuvaltti, mutta kaavoituksessa se saattaa tuottaa kalliita yllätyksiä.

Esimerkiksi Turussa muinaismuistoalueeseen kuuluu iso osa nykyistä keskustaa. Alueen raja myötäilee vuoteen 1827 eli suurpaloon mennessä rakennettua kaupunkia.

–  Kaavoissa tehdään yleensäkin hyvin perinpohjaisia selvityksiä, ja yksi keskeinen on tämä maanalainen näkökulma ja myös rakennushistoria, joista tehdään omat selvityksensä, kertoo Turun va. kaavoituspäällikkö Paula Keskikastari.

Kaavassa saatetaan edellyttää, että ennen rakentamista tontti tutkitaan ja dokumentoidaan. Tutkimusten ja mahdollisten arkeologisten kaivausten kustannukset maksaa kaavamuutoksen hakija, yleensä siis tontin omistava taloyhtiö tai rakennuttaja.

–  Rakentaminen tulee muinaismuistoalueilla kalliimmaksi, Keskikastari toteaa.

Rakennusliikkeet ja hyvin keskusta-alueiden kaavoitusta tuntevat tahot osaavat jo ennakoida pitkän historian aiheuttamat lisäkustannukset, Keskikastari arvioi.

Vanhemmille taloyhtiöille asia saattaa tulla yllätyksenä. Arkeologisten kaivausten hinta saattaa nousta niin korkeaksi, ettei lisärakentaminen ole taloyhtiön näkökulmasta kannattavaa.

Oulu täydentää keskustaa, Helsinki muita alueita

Arkeologisen kulttuuriperinnön asemaa kaavoituksessa ohjaa esimerkiksi muinaismuistolaki. Se huomioi erityisesti vanhat, ennen vuotta 1700 perustetut kaupungit. Museoviraston mukaan Suomessa tällaisia kaupunkeja on noin 25. Nykyinen muinaismuistolaki on 1960-luvulta.

Turku suosii keskustassa täydennysrakentamista. Samoin tehdään Oulussa.

–  Keskustassa on määritelty arkeologisesti mielenkiintoinen alue, jossa on todennäköisesti säilynyt 1600- ja 1700-lukujen kulttuurikerroksia. Ennen 1980-lukua näistä ei hoksattu niin tarkasti välittää, joten voi olettaa, että sitä ennen rakennettujen kerrostalokortteiden kohdalla aineistoa on tuhoutunut, kertoo kaavoitusarkkitehti Jere Klami Oulun kaupungilta.

Helsingissä uudet asuintalot ja tonttien täydennysrakentaminen eivät useinkaan osu kaupungin historialliseen keskustaan, joka on jo kaava-alueena täyteen rakennettu, sanoo arkkitehti Sakari Mentu Helsingin asemakaavapalvelusta.

Uusklassisessa keskustassa tehdään lähinnä korjausrakentamista ja kunnallistekniikkaan liittyviä kaivuutöitä. Historiallisia kylätontteja, eli alueita joilla tiedetään olleen varhaisempaa asutusta, löytyy esimerkiksi Itä-Helsingistä ja Oulunkylästä, joihin on kaavoitettu myös uudempaa rakennuskantaa.

–  Helsingin erityisyys on ensimmäisen maailmansodan aikainen venäläinen maalinnoitus, joka on valtavan laaja koko kaupunkia kiertävä rakenne. Se on huomioitava kaavoituksessa reunaehtona aika usein, Mentu kertoo.

Vain huippulöytö estää rakentamisen

Jos tontilta löytyy arkeologisesti kiinnostava alue, tutkimisen ja dokumentoinnin jälkeen päästään yleensä kuitenkin rakennustöihin.

–  Jos löydöt ovat huikean arvokkaita, voi käydä niin, että alue suojellaan eikä siihen saa rakentaa. Normaalisti tutkimisen jälkeen rakentaminen on kuitenkin mahdollista, Paula Keskikastari kertoo.

Käytännössä muinaismuistolain mukaiset lausunnot kuntien kaavoitushankkeista tehdään maakuntamuseoissa tai Museovirastossa. Selvityksiä tehdään myös silloin, kun kyse on peruskorjauksista tai katujen avaamisesta.

Esimerkiksi Turussa keskiaikaiset muuratut rakenteet ovat sellaisia löytöjä, joita ei saa hajottaa tutkimuksen jälkeenkään, vaikka rakentaminen muuten olisi tutkitulla alueella mahdollista.