Oulun lyseon IB-lukion opiskelija Säde-Tuulia Utoslahti, 19, sijoittui toiseksi Suomen Akatemian Viksu-tiedekilpailussa. Lukiolainen palkittiin tiistaina 3 000 euron palkinnolla historian tutkielmastaan, jossa hän selvitti, missä määrin historian oppikirjoja käytettiin isänmaallisuuden edistämiseen suomalaisessa koulutuksessa 1920-luvulla.
Nuoren tutkijan johtopäätös oli, että oppikirjoja todella käytettiin isänmaallisuuden edistämiseen. Englanninkielisestä, 20-sivuisesta tutkielmasta käy ilmi, että sitoumus Suomen kansallisimagon suojelemiseen johti historian oppikirjojen tapaan käsitellä eräitä historian puolia tavalla, joka sopi parhaiten haluttuun imagoon.
"Koti, uskonto ja isänmaa olivat ratkaisevia arvoja, joita pedagogiikassa käytettiin. Opetussuunnitelmassa kansainvälisten näkökulmien osaa pienennettiin ja niiden tilalla oppikirjoissa painotettiin enemmän isänmaallista materiaalia. Isänmaallisuus näkyy sisällössä ja esitystavassa, se oli sellaista tunneoppimista ja -opettamista."
1920-luvun oppikirjojen esipuheissa tiedostettiin ja sanottiinkin suoraan, kuinka suuri merkitys oppikirjoilla on asennekasvatuksessa.
"Kaunistelut olivat pieniä kompromisseja. Suomi-Ruotsi-nimityksen käyttäminen on siitä yksi esimerkki. Oli aika yllättävää, että puhuttiin niin suoraan Suomi-Ruotsista, vaikka Suomi oli ollut osa Ruotsin kuningaskuntaa", juuri lukulomalle opiskelustaan jäänyt ib-lukiolainen kuvailee.
Säde-Tuulia Utoslahti korostaa myös 1920-luvun poikkeuksellista aikaa suomalaiselle kansakunnalle.
"Elettiin ensimmäistä vuosikymmentä itsenäisyyden jälkeen ja se oli merkittävää, Suomi oli nuori kansakunta, jonka identiteetti pohjautuu paljolti juuri historiaan. Historian rooli oli virallisessa opetussuunnitelmassa todella tärkeä ja se tiedostettiin varhain."
Säde-Tuulia Utoslahti kävi tutkimustaan varten läpi ison pinon 1920-luvun oppikirjoja.Se oli yksi tehtävän kovimpia urakoita.
"Lähdemateriaalia on todella paljon ja sen lukemiseen meni eniten aikaa. Työlästä oli myös materiaalin hankkiminen ja ajatustyö. Sen sijaan kirjoittaminen sujui nopeammin."
Materiaalia löytyi Oulun pääkirjaston arkistosta ja yliopiston kirjastolta.
"Pääkirjaston arkistoissa kirjoja on, ja henkilökunta onneksi innostui kaivelemaan. Kokoelmat olivat yllättävän hyvät, samoin kuin yliopiston kirjastossa."
Utoslahti tutki ensin, kuinka Suomi-Ruotsin valtakuntaa kuvataan historianopetuksessa. Tämä päätyi kuitenkin vain yhdeksi pienemmäksi osaksi tutkielmaa.
Kilpailun tuomaristo kiitteli oululaisen työtä erityisesti vakuuttavasta ja persoonallisesta aiheenvalinnasta. Huolellinen selvitystyö tuottaa uutta tietoa alkuperäisaineiston pohjalta ja tarjoaa monipuolisen kuvan kohteesta.
Työ osoittaa tekijänsä kykyä tutkimuksen systemaattiseen toteuttamiseen, luovaan tieteelliseen ajatteluun ja hyvään tieteelliseen kirjoittamiseen. Erityisen ansiokasta on se, että Säde-Tuulia pohtii syvällisesti myös tieteenteon etiikkaa ja historiantutkimuksen esittämisen periaatteita.
Äkkiseltään voisi vetää yhtäläisyysmerkit, että nuoren naisen opiskelupaikka löytyy jonkun yliopiston historian laitokselta.
"Historia voisi olla mukavaa, mutta on niin paljon vaihtoehtoja. Olisi monta kivaa vaihtoehtoja. Kieliä, suomen kieli ja historia", nuori tutkija miettii.
"Historia on sekoitus monta asiaa, on myyttejä, todellisuutta ja toiveita.Se hyvä kokonaisuus ja siksi aika mielenkiintoista."
Mielenkiintoisia ovat myös lapsille tarkoitetut oppikirjat.
"Aihe on siksi tärkeä. Kyllähän lapsen asenteisiin vaikuttaa, miten suhtaudutaan auktoriteettiin ja miten tällaisia asioita käsitellään oppikirjoissa. Niillä on niin suuri vaikutus.
Oma kokemus historian kirjoista kertoo, että asioista voi puhua monella tavalla.
"Ala-asteella oli tämän ajan historiaa ja siellä puhuttiin Suomi-Ruotsista. Kun lukiossa tätä aihetta käsiteltiin, sanottiin, että ei sellaista Suomi-Ruotsia ole ollut. Että se oli vain Ruotsi", Utoslahti huomauttaa.