Oulun lyseon IB-linjan opiskelija Säde-Tuulia Utoslahti, 19, sijoittui toiseksi Suomen Akatemian Viksu-tiedekilpailussa. Lukiolainen palkittiin tiistaina 3 000 euron palkinnolla historian tutkielmastaan, jossa hän selvitti, missä määrin historian oppikirjoja käytettiin isänmaallisuuden edistämiseen suomalaisessa koulutuksessa 1920-luvulla.
Nuoren tutkijan johtopäätös oli, että oppikirjoja todella käytettiin isänmaallisuuden edistämiseen. Englanninkielisestä, 20-sivuisesta tutkielmasta käy ilmi, että sitoumus Suomen kansallisimagon suojelemiseen johti historian oppikirjojen tapaan käsitellä eräitä historian puolia tavalla, joka sopi parhaiten haluttuun imagoon.
"Koti, uskonto ja isänmaa olivat ratkaisevia arvoja, joita pedagogiikassa käytettiin. Opetussuunnitelmassa kansainvälisten näkökulmien osaa pienennettiin ja niiden tilalla oppikirjoissa painotettiin isänmaallista materiaalia. Isänmaallisuus näkyy sisällössä ja esitystavassa, se oli sellaista tunneoppimista ja -opettamista", juuri lukulomalle jäänyt lukiolainen selvittää.
1920-luvun oppikirjojen esipuheissa tiedostettiin ja sanottiin suoraan, kuinka suuri merkitys oppikirjoilla on asennekasvatuksessa.
"Kaunistelut olivat pieniä kompromisseja. Suomi-Ruotsi -nimityksen käyttäminen on siitä yksi esimerkki. Oli aika yllättävää, että puhuttiin niin suoraan Suomi-Ruotsista, vaikka Suomi oli ollut osa Ruotsin kuningaskuntaa", Säde-Tuulia kuvailee.
Hän myös korostaa, että 1920-luku oli poikkeuksellista aikaa nuorelle Suomen kansakunnalle. Vahva oma imago haluttiin luoda, koska Suomi oli ollut pitkään ympäröivien suurvaltojen osana.
"Elettiin ensimmäistä vuosikymmentä itsenäisyyden jälkeen ja se oli merkittävää aikaa. Toisaalta Suomi oli nuori kansakunta, jonka identiteetti pohjautui paljolti juuri historiaan. Historian rooli oli virallisessa opetussuunnitelmassa todella tärkeä ja se tiedostettiin varhain."
Säde-Tuulia Utoslahti kävi tutkimustaan varten läpi paksun pinon 1920-luvun oppikirjoja.Se oli yksi tutkielman teon kovimmista urakoista.
"Lähdemateriaalia on todella paljon ja lukemiseen meni eniten aikaa. Työlästä oli myös materiaalin hankkiminen ja ajatustyö. Sen sijaan kirjoittaminen sujui nopeammin."
Materiaalia löytyi Oulun kaupungin pääkirjaston arkistosta ja yliopiston kirjastolta.
"Pääkirjaston arkistoissa oppikirjoja on, ja henkilökuntakin innostui niitä minulle etsimään. Kokoelmat olivat molemmissa yllättävän hyvät", Säde-Tuulia kiittelee.
Kilpailun tuomaristo kiitteli oululaisen työtä erityisesti vakuuttavasta ja persoonallisesta aiheenvalinnasta. Huolellinen selvitystyö tuottaa uutta tietoa alkuperäisaineiston pohjalta ja tarjoaa monipuolisen kuvan kohteesta.
Raadin mielestä työ osoittaa tekijänsä kykyä tutkimuksen systemaattiseen toteuttamiseen, luovaan tieteelliseen ajatteluun ja hyvään tieteelliseen kirjoittamiseen. Erityisen ansiokasta on se, että Säde-Tuulia pohtii syvällisesti myös tieteenteon etiikkaa ja historiantutkimuksen esittämisen periaatteita.
Palkitun lukiolaisen kiinnostus aiheeseen heräsi jo ala-asteella. Harvoin julkisuudessa käsitelty aihe tuntui tärkeältä.
"Aihe on tärkeä, koska se vaikuttaa lapsen luottamukseen auktoriteetteja kohtaan."
Vaikka nuori nainen kuulostaa jo täysin valmiilta esimerkiksi historian yliopisto-opintoihin, ei tilanne ole aivan näin yksioikoinen.
"Historia voisi olla mukavaa, mutta on paljon muitakin kivoja vaihtoehtoja. Esimerkiksi kielet", nuori tutkija miettii.
Toisaalta historia viehättää edelleen, eikä toiseksi parhaan tutkielman tekeminen ainakaan vähentänyt intoa. Se avasi myös silmiä, että historia on vahva ja tärkeä oppiaine, jossa asioista voi puhua monella tavalla.
"Ala-asteella opetettiin 1900-luvun alkupuolen historiaa ja siellä kirjoissa puhuttiin Suomi-Ruotsista. Kun aihetta käsiteltiin sitten lukiossa, sanottiin, että ei sellaista Suomi-Ruotsia ole ollut, oli vain Ruotsi", Säde-Tuulia Utoslahti naurahtaa.