Keväällä 2009 hyväksytty Suomen Afganistan-toimintaohjelma sanoo sen kauniisti: "Laajalle ja kaikille hallinnon tasoille levinnyt korruptio (linkittyneenä erityisesti huumetuotantoon) on vakava ongelma, joka nakertaa hallinnon legitimiteettiä."
Yhdysvaltalaislaatulehti The New York Times sanoi saman asian viikonvaihteessa suoraan: lehti kertoi, kuinka Iran antaa Afganistanin presidentille Hamid Karzaille säkkikaupalla käteistä rahaa. Vuositasolla puhutaan miljoonista dollareista.
Jotain afganistanilaisesta maan tavasta kertoo, ettei Karzai maanantaina edes yrittänyt kiistää rahavirtaa. Rahaa käytetään presidentin mukaan "erityiskuluihin ja ihmisten auttamiseen", ja sitä tulee kuulemma myös Yhdysvalloista. Jää mielikuvituksen varaan, paljonko rahoista menee päivänvalon kestäviin kohteisiin ja paljonko hallinnon omiin taskuihin.
Alueen voimatekijä Iran hakee rahankin voimalla vaikutusvaltaa Afganistanissa. Iranin sanotaan rahoittavan myös Karzain hallintoa vastaan sotivia talibaneja. Iranin tavoite on tietysti lyödä kiilaa sen ja Naton johtamien ISAF-joukkojen väliin.
Jos lännessä on joskus uskottu Afganistanin hallinnon hyviin tarkoituksiin ja demokratialupauksiin, silmälaput on syytä pudottaa viimeistään näiden paljastusten jälkeen. Afganistanissa käydään paitsi raakaa sotaa myös keinoja kaihtamatonta valtataistelua.
Kova peli on hyvä tietää Suomessa, jolla on ISAF-operaatiossa ensi vuoden alussa kirjaimellisesti tulessa lähes 200 sotilasta. Suomi antoi viime vuonna Afganistanille kehitysapua yhteensä 18 miljoonaa euroa. Suomi painottaa hyvän hallinnon kehittämistä sekä maksaa opettajien ja muiden virkamiesten palkkoja. Ei liene epäselvää, että suomalaisrahan käyttöä pitää valvoa tarkasti.