Varjoja Oulun talouden kehitykseen on haettava lintuinfluenssasta asti. Omissa käsissä olevat asiat ovat hyvässä kunnossa.
Viime vuonna tähän aikaan heti kunnallisvaalien jälkeen Oulun kaupunginjohtaja Kari Nenonen lateli synkkiä sanoja. Edessä oli menosopeutus. Investoinneista puolet oli määrä rahoittaa lainalla, uutta lainaa piti ottaa 29 miljoonaa euroa ja lainamäärä asukasta kohden oli nopeassa kasvussa. Investointitasoa oli pakko laskea velkaantumisen estämiseksi, siltä näytti.
Tänä vuonna uutta talousarviota esitellessään ei Nenonen jaksanut juuri synkistellä edes viran puolesta. Asiat eivät olleetkaan menneet vuoden takaisten arvioiden mukaan: tulokehitys oli parempi kuin osattiin edes kuvitella. Verokertymä oli yllättävän suuri, valtionosuuksia tuli paljon ja oli myyntituloja.
Kun vielä joitakin investointeja siirtyi tuonnemmaksi, Oulun ei ole tarvinnut ottaa tänä vuonna uutta velkaa lainkaan. Se on hyvä uutinen, mutta kertoo samalla joko osumatarkkuuden ongelmista tai tarkoituksenmukaisista lausunnoista ennen uuden valtuuston työn käynnistymistä.
Velkaantumisen vahva kasvu lähivuosina on toki yhä uhka, sillä investointeja on kasvavaan kaupunkiin kasautunut todella paljon. Toisaalta kolmena lähivuotena otettavan lainan Kuusamontietä varten valtio maksaa kerralla takaisin vuonna 2009. Kaikista investoinneista huolimatta näyttää lisäksi siltä, että ensi vuodesta alkaen voidaan vihdoin pitää käyttötalouden kasvuprosentti pienempänä kuin tulorahoituksen kasvuprosentti. Toisin sanoen Oulu ei jatkuvasti syö enempää kuin se tienaa.
Suomen suurten kaupunkien joukossa Oulun talous on poikkeuksellisen vahva. Kaupungin johdon arvion mukaan lähinnä Tampereella ollaan samalla tasolla talouden tasapainossa.
Ensi vuodesta näyttää olevan tulossa kaupungin historian toiseksi raskain investointivuosi, ja rakentamistarve on kova myös kaikki lähivuodet. Muissa oloissa tämä voisi tietää isojakin vaikeuksia. Nyt lähtökohdat tähän urakkaan ovat kohtuullisen hyvät.
Oulun veroprosentti on pysynyt vuodesta 1994 samana eli 18:ssa. Vaikka velkaantuminen kasvaisi lähivuosina odotusten mukaisesti, ei paineita kunnallisveron kiristykseen ole. Kaupunkien keskinäisessä kilpailussa se on hyvä asia Oulun houkuttelevuuden kannalta. Vertailukaupunkien veroprosentit ovat osapuilleen samalla tasolla.
Talousarvion laatimista on ohjannut kaupungin uusi strategia, joka sekin henkii itsevarmuutta. Tavoitteina siinä on muun muassa se, että Oulussa on maan tervein ja hyvinvoivin väestö, että koulutus on vertailussa paras Suomessa ja että Oulu on maineeltaan Suomen paras ja kansainvälisesti tunnettu kaupunki.
Kaupungin budjetin tehtävänä on viedä näitä ylisanoja käytännön tasolle. Lähtökohtaa helpottaa oleellisesti se, että kaupungin hallinnon sisällä ei ole suuria ristivetoja. Hallintokunnat olivat tehneet ehdotuksensa jalat maassa, ja ne voitiin ottaa talousarvioesitykseen likimain sellaisenaan. Ydinkunta-palvelukunta-malli on ajettu ajatuksena hyvin läpi, ja kun energiaa ei mene sisäiseen resurssikilpailuun, sitä voi jäädä kehittämiseen.
Samalla kaupungin toiminnoissa keskitytään tehokkuuden lisäämiseen. Kaupungin johto puhuu tässä yhteydessä yhä useammin siitä, että myös kouluverkkoa on rohjettava tarkastella. Kun muistaa, mikä meteli Toppilan lukion lakkauttamisesta syntyi, tästä voi ounastella yhtä kuumaa kestopuheenaihetta lähivuosille.
Budjettiin ei kuitenkaan ole liitetty vielä mitään kouluverkon tapaisia asioita, eikä siitä löydä esimerkiksi Oulun Energian myyntiä, kuntaliitoksiin varautumista tai muitakaan isoja kiistakysymyksiä. Investointilistastakaan ei yllätyksiä löydy.
Oulun talouden rakenne on siis terve, tavoitteet korkealla ja työttömyys laskussa. Kun tilanne on tällä mallilla, varsinaiset uhkakuvat joutui kaupunginjohtaja Nenonen hakemaan öljyn hinnan pysymisestä korkealla ja mahdollisesta lintuinfluenssan leviämisestä pandemiana kautta maailman. Mutta mikäli niin käy, siinä menevät kyllä jo muutkin kuin Oulun kaupungin laskelmat sekaisin.
Kuntataloudessa kannattaa kantaa huolta siitä, mihin voi itse vaikuttaa. Oulun tapauksessa elinkeinoelämän pohjan monipuolistaminen nykyisestään on edelleen iso haaste.