Kuukauden päivät maata hallinneesta uudesta pääministeri Matti Vanhasesta (kesk.) alkaa kuoriutua uusia kerroksia kuin sipulista, kun kansa vähitellen totuttautuu häneen. Siisti, kohtelias, asiallinen ja puurtaja, ovat ilmauksia, joita hänestä käytetään, kun on luotettava lähinnä ulkokohtaiseen arviointiin.
Sillä tosiasia on, että valtaosa suomalaisista ei tiedä juuri mitään maan mahtavimmasta vallankäyttäjästä, joka yllättäen joutui ottamaan pääministerin tehtävät, kun Anneli Jäätteenmäki pakotettiin eroamaan skandaalimaisissa olosuhteissa.
Raitis ja raikas pääministeri vaikuttaa varsinaiselta ritari nuhteettomalta ja joka äidin toivevävyltä. Kuvaa vahvistaa se, että pääministeri, lehtikirjoitusten perusteella, otti vallantäyteisen tehtävänsä vastaan varsin vastentahtoisesti. Vanhanen unelmoikin määräajan eli pääministeriyden päättymisestä. Harvinaista puhetta poliitikolta.
Mieluiten hän olisi pysyttäytynyt puolustusministerin tehtävissä, jotta olisi voinut viettää enemmän aikaa perheen ja lasten kanssa kotona Nurmijärvellä. Näin, vaikka Vanhasella on ollut kahdeksan vuotta aikaa rakentaa kotiaan ja viettää oppositiossa myös perhe-elämää.
Vanhasen tuntevat eivät anna ulkokuoren pettää. Pääministerin vakuutetaan olevan läpeensä poliitikko ja vielä ovela sellainen. Tätä taustaa vasten Vanhasen lausuntoon siitä, että olisi mieluummin valinnut lastensa seuran kuin pääministeriyden, saattaa sisältyä myös verhottu pisto SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposta kohtaan.
Lipposella on ikää enemmän kuin Vanhasella, mutta pari vielä alle kouluikäistä lasta kotona. Silti Lipponen vaalikampanjan aikana taisteli nimenomaan perhe-elämää verottavasta pääministerin paikasta ja on nyt tähyämässä korkeisiin EU-virkoihin. Pitämällä lapset ja vaimon lähellään ja kuvissa mukana Vanhanen välttää samalla Esko Ahon presidenttitien katkaisseen kännykkäisäimagon.
Vanhanen on myös aidontuntuisesti kantanut huolta perheen ja työn yhteensovittamisesta. Hän on valitellut sitä, että työn ja perheen yhteensovittamisessa työ on etusijalla. Lämpimistä perhearvoista puhuminen onkin paikallaan, sillä Vanhasen operoima työreformi piti keskustaa pari kautta oppositiossa.
Merkillepantavaa on, että herttaisista puheista huolimatta tasa-arvonäkökulma unohtui keskustassa saman tien, kun Jäätteenmäki poistui näyttämöltä. Keskustassa ei katsottu Jäätteenmäen kaadon jälkeen enää tarpeelliseksi noudattaa ministeripostien jaossa tasajakoa miesten ja naisten välillä.
Siihen Vanhanen olisi halutessaan epäilemättä voinut vaikuttaa. Keskustan imagoon tasajaosta luopuminen joka tapauksessa vaikuttaa kielteisesti.
Vanhasen hämmentävät lausunnot vastentahtoisesta pääministeriydestä saattavat johtua siitä, että tavallisesti johtopaikoista ja vallasta käydään kovaa kamppailua ja kilvoittelua. Siihen Vanhanenkin oli epäilemättä varustautunut, mutta vasta Jäätteenmäen pääministeriyden jälkeen.
Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti ja Vanhanen joutui aikaistamaan suunnitelmiaan, kun avautuvaan tilaisuuteen oli tartuttava. Tuskinpa koko ikänsä politiikassa viihtynyt Vanhanen olisi ryhtynyt väittämään, etteivät politiikan ykköspaikat tosipaikan tullen kiinnostaisi, perhetilanteesta riippumatta.
Luontevaa jatkoa onkin tullut. Vanhanen valmistautuu nyt keskustan puheenjohtajaksi, eikä tiellä näy esteitä. Vanhasella on ässät kädessään ja tapansa opimme vielä tuntemaan.