Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on vastannut jo neljännesvuosisadan ajan erikoislaatuisesta monopolista, suomalaisten vaikuttajien talouspoliittisista johtamiskursseista. Se kouluttaa joka vuosi ilmaiseksi pari luokallista suomalaisia. Kolmasosa paikoista on varattu kansanedustajille, loput muille vaikuttajille, vuorineuvoksille, virkamiehille, työmarkkinajohdolle, professoreille tai päätoimittajille, siis maan elinkeinoelämän eliitille ja toivoille.
Jo noin 1 700 valittua on päässyt nauttimaan kutsusta. Alkuun, "kun ihmisillä vielä oli aikaa", kurssi oli kaksiviikkoinen. Mutta nykyään opit ja käytännöt on välitettävä viikossa. Kurssilaiset viedäänkin siksi visusti pois pääkaupunkiseudun houkutuksista. Että osallistujat pysyisivät aloillaan ja keskustelisivat Suomen tilasta ja tulevaisuudesta tiiviisti yötä myöten.
Ulkopuolisille luottamuksellisista talouspolitiikan maanpuolustuskursseista ei juuri ole kerrottu. Mutta nyt niistä saa jotakin selville kurssilaisilta itseltään. 30 heistä on kirjoittanut vapaan valintansa mukaan näkemyksiään Sitran talouspolitiikkakoulutuksen tuoreessa tilinpäätöksessä "Pennejä taivaasta?". Innostus ylitti odotukset, jok´ikinen pyydetty kirjoitti, joten julkaisusta tuli kaksi kertaa paksumpi kuin oli tarkoitus, 368 isoa kirjansivua.
Kauppalehden entinen vastaava päätoimittaja Lauri Helve otti osaa Korpilammen koe- eli 0-kurssille. Hän kertoo ministeriöiksi jaettujen kurssilaisten budjettisuunnitteluharjoituksesta vuodelta 1977: kauhuskenaariossa suurvaltojen selkkaus oli sekoittanut maailmankaupan, sotatalous ylikuumentanut markkinat, Suomea uhkasi työvoimapula ja inflaatio laukkasi 20 prosentin vauhtia.
Varjoministeriö, johon kuuluivat niin Simo Vuorilehto, Aatto Prihti, Raili Nuortila kuin Erkki Liikanenkin, jatkoi keskustelujaan vuosia erilaisissa saunoissa, Helve kertoo. Sittemmin hän on myös pystynyt täysin eläytymään budjettiriihen takaiseen elämään: "Saatan kuvitella, miltä budjettiriihessä tuntuu kakkos- tai kolmosluokan ministeristä, joka jyrätään mennen tullen."
Tuskin missään muussa maassa on valioille järjestetty yhtä yhtenäistä koulutuspiiriä. Vain kaksi nykyistä ministeriä esimerkiksi on jotenkin päässyt luiskahtamaan kansanedustaja-aikoinaan kurssitta: Erkki Tuomioja ja Jan-Erik Enestam.
Sitran mukaan kurssin tavoitteena on yhteinen kieli ja käsitteet, ei yhteisen ymmärryksen muokkaaminen. Esimerkiksi yhteinen uskontunnustus devalvaation puolesta kuului pitkään opinkappaleisiin.
Kurssit lienevätkin olleet suureksi avuksi konsensusjattelulle, myös sen tasapäistävälle vaikutukselle. Alustajina ei edelleenkään kuulla vastavirran kiiskiä, toisinajattelijoita. Myöskään ulkomaisia asiantuntijoita ei korkean tason kursseille kutsuta. Tähän tosin ovat syynä vain puhujien kovat hinnat.
Vaan oliko sekin vain konsensuksen hedelmä, kun kukaan ei osannut mitenkään ennakoida 90-luvun alun lamaa ja sen syvyyttä. Pettymys on jäänyt synkkänä varjona painamaan niin kirjoittavien kurssilaisten kuin luennoijienkin mieltä.
Mihin suuntaan talouden konsensusta sitten pitäisi ohjata jatkossa, siihen kirja tarjoaa useitakin herätteitä. Yksi on ykköskurssilaisen Christoffer Taxellin varoitus tytäryhtiötaloudesta, omistuksen ja sitä myötä myös osaamisen siirtymisestä ulkomaille. "Sijaa tulee antaa kasvulle eikä kateudelle", ministeri opastaa politiikan suuntaan. Ruotsissa asiasta jo keskustellaan.