Maalaislapset liikkuvat kaupunkilaislapsia enemmän omaehtoisesti ulkona ja ovat siksi motorisesti taitavampia. Kömpelyys lisääntyy yhtä jalkaa velttoilun ja lihavuuden kanssa erityisesti kaupunkialueilla.
Liikkumisen taidot 3–7-vuotiailla ovat parhaita maaseudulla asuvilla lapsilla. Maalaislapset myös ulkoilevat omatoimisesti eniten päiväkotipäivien jälkeen.
Pääkaupunkiseudun lapset sen sijaan osallistuvat muita enemmän ohjattuihin liikuntaharrastuksiin, mutta siitä huolimatta he eivät pärjää maalla asuville lapsille motorisissa taidoissa, joissa tarvitaan tasapainoa, juoksemista, kiipeämistä tai pallonkäsittelyä.
Erot maalais- sekä kaupunkilaislasten välillä havaittiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Taitavat tenavat -tutkimusprojektin osatutkimuksessa.
Puissa kiipeilevät pojat olivat tuttu näky takavuosikymmeninä, kun Suomessa ei tiedetty rakennetuista seikkailupuistoista vielä mitään. Lapset liikkuivat kekseliään ketterästi niin kuin sen aikaisiin olosuhteisiin sopi. Juoksuleikeissä tai peleissä pihanmailla viilettivät yhtälailla tytöt ja pojat.
Ajat ja tavat ovat muuttuneet. Tutkimukset vahvistavat, että lasten liikunnalliset taidot ovat heikentyneet viime vuosina. Motorisesti heikkojen lasten osuus on kasvanut läntisessä Keski-Euroopassa, ja Pohjois-Amerikassa jo suurin osa lapsista liikkuu ja toimii kömpelösti tai erittäin kömpelösti. Tutkijoiden mukaan kehitys näyttää kulkevan yhtä jalkaa velttoilun, lihavuuden ja niihin liittyvien terveysongelmien kanssa.
Suomalaislapset pärjäävät liikuntataidoillaan kansainvälisessä vertailussa. Yksi vahvuus on, että meillä lapset liikkuvat paljon ulkona. Kylmyys tai pitkä pimeä talvikausi eivät näyttäisi vähentävän ulkona oloa, sillä Keski- ja Pohjois-Suomessa asuvat lapset viettävät eniten ja Etelä-Suomen lapset vähiten aikaa ulkona.
Motoristen taitojen kehittyminen varhaislapsuudessa on elintärkeää, jotta lapsi sopeutuu kavereihin ja kouluun. Perustaidoista kävely, juoksu ja hyppääminen luovat pohjan arkisille puuhille, kuten pukemiselle, kirjoittamiselle piirtämiselle tai pyöräilylle. Kun lapsi osaa heittää, potkaista tai lyödä palloa ja ottaa sen kiinni, hän on motorisesti taitava. Tasapainoa tarvitaan, kun lapsi joutuu liikkumaan tavallisesta poikkeavassa tilanteessa.
Motoriset taidot kehittyvät vain harjoittelun ja toistojen kautta, ja siksi lapsen oppivalle kehitykselle on tärkeää, että häntä rohkaistaan ja hän saa tehdä, kokeilla ja leikkiä omaehtoisesti ilman vanhempien jatkuvaa puuttumista tekemiseen.
Jos lasten liikunnallisuus heikkenee edelleen, se uhkaa kansanterveyttä. Kömpelöistä lapsista tulee kompuroivia aikuisia. Myös erilaiset kehon rasitusvammat lisääntyvät aikuisiässä.
Sijoitukset liikuntaa tukevaan kasvuympäristöön ennaltaehkäisevät niin, että kunnilla ja valtiolla on mahdollisuus säästää sairaskuluissa. Leikkipuistot, vapaat palloilutilat ulkona, kiipeilypuut ja mieltä rauhoittava luonto pitäisi kuulua lapsiystävälliseen kaupunkiin.
Mutta liian varhain aloitettu kilpaurheilu ja lajilähtöinen yksipuolinen liikunta eivät välttämättä kasvata motorisesti taitavia lapsia.