Suomalaisen jääkiekkoilun suuriin maalivahteihin kuulunut Antti Leppänen kuoli 67-vuotiaana. Leppänen oli jääkiekkomaajoukkueen ja Tampereen Tapparan maalivahti tamperelaisen jääkiekkoilun suuren nousun aikana 1970-luvulla.
Leppänen sai myös kokea aitiopaikalta suomalaisen jääkiekkohistorian suurimman skandaalin. Hän loukkasi polvensa vuoden 1974 MM-kotikisoissa ja varamaalivahti Stig Wetzell otti Leppäsen paikan. Wetzellin dopingkäry vei Suomelta jääkiekkohistorian ensimmäisen MM-mitalin.
- Hän oli yksi tärkeimmistä pelaajista minun aikakaudellani Tapparassa ja maajoukkueessa 1970-luvulla, Leppästä Tapparassa ja maajoukkueessa valmentanut Kalevi Numminen sanoi.
Leppäsen olemus maalilla oli mieleenpainuva. Ruumiinrakenteeltaan pyöreä, varhain kaljuuntunut ja 1970-luvun muodin mukaiset pitkät pulisongit kasvattanut Leppänen käytti Jääkiekkomuseon mukaan suomalaiskaukaloiden ensimmäisenä maalivahtina maskia.
- Leppä oli ensimmäinen iso molari. Häntä arvosteltiin kankeudesta, mutta hänen pelinsä perustui siihen, että hän pysyi pystyssä, piti hermonsa ja oli siinä edessä, Numminen muisteli.
Täsmällinen perushämäläinen
Numminen veti Leppäselle vuosien ajan kolmesti viikossa aamuharjoitukset Hakametsässä ennen kuin maalivahti kiiruhti päivätyöhönsä automyyjäksi.
- Leppä oli uskomattoman täsmällinen, hän tuli aina 7.30 jäälle ja lähti sitten töihin. Että kyllä siellä oli iso määrä harjoitusta taustalla, Numminen kertoi.
Leppänen aloitti jääkiekkoilun alle kymmenvuotiaana Tapparassa eikä sen jälkeen edustanut mitään muuta seuraa. Hän debytoi seuran edustusjoukkueessa 1960-luvun puolivälissä ja keräsi 1978 päättyneellä urallaan pääsarjassa 328 ottelua. Leppänen torjui Tapparan Suomen mestariksi vuosina 1975 ja 1977.
Leppänen edusti Suomea kolmissa MM-kisoissa, yksissä olympiakisoissa ja yhdessä Kanada-cupissa pelaten yhteensä 98 A-maaottelua. Suomen jääkiekkoliitto aateloi hänet vuonna 1990 jääkiekkoleijonaksi numero 70.
- Perushämäläinen, iloinen, nauravainen. Mukava jätkä, hieno pelaaja, Numminen tiivisti.