Moottoritie on kuuma, levennetty kaista pysyy lämpimänä ja valtatiekään ei jätä kylmäksi.
Tasaisin väliajoin punainen farmarimallin Seat lähtee Kemin Peurasaaresta kohti Oulua. Seat nousee Raksilan rampista numero yhdeksän ja kurvaa lopulliseen päätepisteeseensä Pakkalan tekojääradan parkkipaikalle.
Sata kilometriä, tunti ja kymmenen minuuttia. Kari Perkaus sulkee radion ja alkaa valmistautua Oulun Palloseuran harjoituksiin.
23 A-maaottelun maalivahti oli jo lopettelemassa uraansa, mutta OPS sai houkuteltua kemiläisen riveihinsä.
"Jotenkin he saivat pääni käännytettyä. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ei siinä kauhean kovaa taivuttelua tarvittu", Perkaus hymähtää.
Kemiläinen Oulussa: olisihan miehelle löytynyt lähempääkin kotikenttä? Mistään Perkauksen karkauksesta ei kuitenkaan ole kysymys. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat aina niin ahtailla maalivahtimarkkinoilla.
"Olin jo päättänyt, että kahdeksan vuotta Ruotsissa riittää. Sitten OPS tarvitsi maalivahtia", Perkaus selvittää.
35-vuotias keikkatyöläinen ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Perkaus pelasi viisi kautta Ruotsin Kalixissa, jossa hän kulki kolme viimeisintä vuotta Kemistä - kimppakyydillä kylläkin.
"Kun on kulkenut monta vuotta siihen suuntaan, on pakko tasoittaa tänne päin, ettei tule mitään oireita", pallojen torjuja virnuilee.
Ruotsissa
kaikki on toisin
Kokeneen maalivahdin ei tarvitse painaa tie sonnalla jokaiseen harjoitukseen. Siitä huolimatta perheelliselle miehelle matkoineen viiden tunnin iltamat ovat pitkä rupeama - pelireissuista puhumattakaan.
Ruotsi on opettanut tässäkin asiassa.
"Siellä oli aina pitkiä matkoja. Pisin pelimatka taisi olla Faluniin 800 kilometriä. Tietysti jääpalloilu on Ruotsissa erilaista: mekin lähdimme Kalixista pelireissulle jo paria päivää ennen ottelua. Suomessa lauantain peliin lähdetään lauantaiaamuna."
Perkaus pelasi Ruotsissa Kalixia ennen Karlsborgissa. Suomessa hän kävi edellisen kerran kautena 2001-02 Vastuksessa, joten miehellä ei ole tarkkaa kuvaa liigan tämän hetken tilanteesta.
"En tiedä, jäänkö kaipaamaan mitään Ruotsista. On tietenkin selvä, että katsojamäärissä ja olosuhteissa on maiden välillä suuret erot. Luulen, että joukkueiden taso nousee tällä kaudella, koska ulkomailta on vihdoin palannut huippumiehiä takaisin."
OPS on tehnyt muutamia hyviä pelaajahankintoja ja Perkaus odottaa seuran iskevän runkosarjassa kuuden parhaan sakkiin. Edellisinä vuosina tavoite on jäänyt oululaisseuralta haaveeksi.
"Harjoituspelit ovat sujuneet hyvin, vaikka meillä on nuori porukka. Minun pitää kokeneena pelaajana pystyä antamaan nuoremmille mahdollisimman paljon apua."
Kapteenina
kentän päässä
Perkauksen rooli on olla paljon vartijana. OPS:n maalivahtina ja kapteenina mies on isossa roolissa.
"Olen aika paljon äänessä sekä kentällä että sen ulkopuolella. Kokemuksen avulla voi nähdä pelin hieman eri tavalla kuin nuorempana. Olen ollut melkein kaikissa seuroissani kapteenina ja pidän sitä suurena kunniana."
Perkaus tietää, että maalivahtina kapteeni on välillä kaukana pelitapahtumien ytimestä.
"En voi lähteä kysymään kesken pelin tuomarilta asioita, jos peli pyörii toisessa päässä. Siksi varakapteenien rooli on tärkeä."
OPS:n maalivahti tunnetaan erinomaisena avaajana ja tasaisen varmana torjujana. Joukkueen nuorempien kollegoiden peliaika voi olla tulevalla kaudella vähissä, mutta Perkaus pyrkii auttamaan heitä kokonaisvaltaisesti.
"Tärkein oppi on se, että pallojen kiinniotosta saa kokemusta vain harjoittelun kautta. Sitä työtä pitää tehdä monta vuotta", Perkaus näkee.
Se työ saattaa tuntua välillä yksinäiseltä puurtamiselta.
"Hulluhan tässä pitää olla, kun pallo tulee kohti 160 kilometrin tuntivauhtia. Siinä kun on vielä 20 astetta pakkasta, niin sormet ovat kovilla."
Ne samat sormet puristavat pelien ja harjoitusten jälkeen vielä tunnin ajan auton rattia.
Jääpalloliiga alkaa lauantaina 25.11. OPS kohtaa avausottelussa kello 15 hallitsevan mestarin ToPV:n. Vastus ja OLS kohtaavat myös avauskierroksella.