Vancouver NHL-jääkiekkoliiga valitsee joka viikko kolme tähtipelaajaa. Viime aikoina heidän joukossaan on useimmiten ollut yksi maalivahti, parhaalla viikolla kolme veskaria.
- Maalivahti on kuin amerikkalaisen jalkapallon pelinrakentaja. Jotta joukkue menestyisi, sillä paikalla täytyy olla hyvä pelaaja, Vancouver Canucksin maalivahti Roberto Luongo selittää.
Vancouver on suhteellisen vaatimattoman alkukauden jälkeen palannut omalle tasolleen ja on taas yhtä vahvassa iskussa kuin viime kaudella. Luongo sanoo, että kahden parhaan puolustajan, Sami Salo ja Kevin Bieksa, loukkaantuminen marraskuun alussa oli heidän aallonpohjansa ja samalla tarpeellinen herätys koko porukalle.
- Tajusimme, että jos haluamme voittaa pelejä, meidän on pakko tehdä lujasti töitä ja samaan aikaan pelattava älykkäästi, Luongo kertoo.
Luongo hieman ihmettelee omaa alkukauttaan, sillä hän oli mielestään valmis ensimmäisestä pelistä lähtien ja hänen itseluottamuksensa oli kohdallaan.
- Tosi outoa, sillä mielestäni en päästänyt helppoja maaleja tai tehnyt muuta vastaavaa, ja silti tulokset olivat huonoja.
Leclaire hyötyy uudesta tyylistä
Suomalaisveskareista toistaiseksi vain Minnesota Wildin Niklas Bäckström on yltänyt kymmenen parhaan joukkoon päästettyjen maalien, voittojen, torjuntaprosentin ja nollapelien tilastoissa. Luongo sen sijaan on yksi parhaista jokaisella osa-alueella, kuten myös Columbus Blue Jacketsin Pascal Leclaire ja Carolina Hurricanesin Cam Ward.
Leclaire uskoo hyvien tilastojensa johtuvan ainakin osaksi siitä, että joukkue pelaa uudenlaista, erinomaista puolustavaa peliä hänen edessään. Juuri sellaista, josta kesken viime kauden Columbusiin tullut valmentaja Ken Hitchcock pitää.
Toinen selitys Leclairen mainiolle kaudelle on se, että hän on terve.
- Viime kaudella paljon pelejä jäi väliin polvivamman takia. Sitä edellisellä kaudella oli nivusvamma.
Leclaire oli ykköskierroksen kahdeksas varaus vuonna 2001 ennen Chicagon Tuomo Ruutua. Hän sanoo, ettei missään vaiheessa menettänyt uskoaan, vaikka ykkösveskarin paikkaa ei alkanut tulla.
- Ehkä lakkovuosi ja loukkaantumiset vähän hidastivat urani kehitystä. Mutta en ollut koskaan huolissani, sillä tiedän mihin pystyn. Farmissa pelaaminen on normaalia maalivahdille, ja jokainen käy sen läpi osana prosessia, Leclaire mainitsee.
Ward söi itsensä huippukuntoon
Carolina jäi viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle edelliskauden mestaruushuuman painaessa vielä jaloissa. Joukkue lähti tähän kauteen uudenlaisella asenteella, joka alkoi maalivahdista.
- Kesän aikana tein kaikkeni, että olisin hyvässä kunnossa. Pysyin kesän Raleighssa ja huoltajien sekä ravintofysiologin avulla olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, maalivahti Ward kertoo.
Ward jätti turhat välipalat pois, tankkasi ensimmäisten viikkojen ajan proteiineja ja hylkäsi hiilihydraatit. Paino putosi samaa tahtia kuin kunto nousi.
- Tasaisuus on iso asia maalivahdille. Viime kaudella saattoi olla pelejä, joihin vain tulin. Nyt haluan olla henkisesti terävä ja valmis tekemään parhaani joka ottelussa. Enkä vain henkisesti, vaan myös fyysisesti. Yksikään peli ei lipsahda käsistäni, hän kuvailee asennettaan.
Leclairen tapaan Ward kiittää joukkuettaan hyvistä numeroistaan.
- Kaikki puhuvat vain siitä, kuinka hyvä hyökkäävä joukkue meillä on, mikä on totta. Mutta meillä on myös vakaa ja tasainen puolustus. He tulevat avukseni ja korjaavat irtokiekot pois, hän painottaa.