Imuri! Seula! Rakkaalla maalivahdilla on monta nimeä.
Jos joku joukkuepelaaja saa vierasyleisön - ja usein kotiyleisönkin - pilkan niskaansa, on se yleensä maalivahti. Torjujat joutuvat myös vitsien kohteeksi.
Miksi maalivahdille ei myyty Alkossa pulloa? Hän olisi kuitenkin pudottanut sen.
Miten kävi keskellä valtatietä seisoneelle onnettomalle veräjänvartijalle? Rekka meni längistä.
Maalivahti on helpoin kohde tappion syyksi. Toisaalta maalivahdista voi onnistuessaan tulla koko joukkueen suurin sankari. Nollapeli ratkaisevassa ottelussa tai torjunnat rankkarikisassa nostavat maalivahdin hahmoksi.
Legendojen joukkoon voi päästä muutenkin kuin torjumalla. Maalivahdit, jotka ovat urallaan pystyneet myös tekemään maaleja, muistetaan urheilufanien joukossa pitkään.
Kolumbian legendaarinen jalkapallomaalivahti René Higuita täyttää kaikki ne hulluuden vaatimukset, joita maalivahdeilla väitetään olevan. Higuita on torjunut, tyrinyt pahasti, kehittänyt skorpionipotkun, tehnyt maaleja, kärynnyt kokaiinista, ollut mukana kidnappausdraamassa ja ennen kaikkea: viihdyttänyt yleisöä.
Kolumbialainen rakastaa kikkailua ja leikittelyä myös oman rankkarialueen ulkopuolella. Vuoden 1990 MM-kisoissa Higuita kuitenkin epäonnistui temppuilussaan ratkaisevalla hetkellä, Kamerun Roger Milla nappasi pallon show-maalivahdilta ja pani pelivälineen tyhjään maaliin.
Kolumbia putosi MM-turnauksessa jatkosta.
Legendaarinen Wembley mykistyi syksyllä 1995, kun Higuita esitteli maaottelussa Englantia vastaan niin sanotun skorpionipotkun. Siinä maalivahti antaa pallon mennä selkänsä taakse, taivuttaa vartalonsa mutkalle ja potkaisee nahkakuulan kantapäillään viime hetkellä pois.
Vuonna 1989 Atletico Nacional voitti ensimmäisenä kolumbialaisseurana Etelä-Amerikan seurajoukkueiden cupin. Higuita torjui rangaistuspotkukilpailussa neljä vastustajan yritystä ja onnistui vuorollaan omassa laukauksessaan.
"En ole hullu. Olen normaali henkilö, jolla on positiiviset ja negatiiviset erikoisuutensa", Higuita on todennut.
Hurja tykitys
omasta päästä
René Higuita on tehnyt urallaan 41 maalia. Sitäkin paremmaksi panee paraguaylainen José Luis Chilavert, joka on laittanut pallon vastustajan pömpeliin 62 kertaa. Chilavertin maaleista 45 on rangaistuspotkuista ja 17 muista pelitilanteista, yleensä vapaapotkuista.
Chilavertkin on tavallinen kuolevainen: vain noin 80 prosenttia hänen rankkareistaan on uponnut rysään. Epäonnistumisen jälkeen maalivahdilla on kiireinen 100 metrin pyrähdys takaisin omaan päähän.
Suurin osa jalkapallomaalivahdeista ei koskaan pääse maalin makuun. OPS:n menestysvuosien vartija Jukka Rantanen tykitti uransa ainoan täysosuman omasta kenttäpäästä Kokkolassa vuonna 1982.
"Pelasimme KPV:tä vastaan ja tilanne oli 0-0. Vikkeläkinttuinen Anders Backman livahti pistopallosta puolustukseltamme karkuun, mutta syöksyin vastaan ja ehdin kuin ehdinkin palloon ennen Backmania. Kiskaisin vastapalloon sydämeni kyllyydestä vain purkaakseni tilanteen. Käännyin ympäri ja lähdin palaamaan lähemmäksi omaa aluettani. Silloin kuulin, kuinka yleisö alkoi kohista", Rantanen muisteli pari vuotta sitten.
Rantasen ampuma pallo pomppi tuulen avittamana KPV:n nuoren maalivahdin Mika Luokkalan selän taakse. Hieno muisto, mutta laiha lohtu: OPS hävisi ottelun 4-1.
Ihmeellisiä
onnistumisia
Jalkapallossa maalinteko on maalivahdin osalta lasten leikkiä jääkiekkoon verrattuna. Jääkiekossa mahdollisuus avautuu käytännössä vain, jos vastustajan kollega on vedetty loppuminuuteilla vaihtoaitioon.
NHL:n ensimmäinen maalin tehnyt maalivahti oli New York Islandersin Billy Smith vuonna 1979. Oikeasti maalin teki vastustajan pelaaja omaan verkkoonsa. Sääntöjen mukaan osuman saa nimiinsä viimeksi kiekkoa koskettanut pelaaja maalin tehneestä joukkueesta.
Ensimmäisen kerran omin voimin maalin kiskaisi NHL:ssä Ron Hextall syyskaudella 1987. Hextall nousi legendojen joukkoon, kun hän uusi tempun pudotuspeleissä keväällä 1989.
Buffalon suomalaisvahti Mika Noronen onnistui maalinteossa NHL:ssä viime helmikuussa, mutta todellisuudessa Toronton Robert Reichel veti kiekon hyökkäyspäädystä kentän läpi omaan tyhjään maaliin.
"Aika hullunkurista. Taisin koskea kiekkoon viimeksi. Hauskaa", Noronen kummasteli.
Maalivahdit, nuo pyyteettömät puurtajat, ovat ansainneet ihmehetkensä. Sen ansaitsi myös OLS:n salibandymaalivahti Jarno Ihme, joka merkittiin maalintekijäksi liigaottelussa Happeeta vastaan joulukuussa 2003.