Jos taivas ei putoa niskaan tai tauti iske, Toivo Saikkonen, 62, on sunnuntaiaamuna Oulujoen jäällä Tervahiihdon lähtövaatteen alla. Lähdön tunnelma on oululaiselle kuntohiihtäjälle tuttu, sillä takana on jo 39 Tervahiihtoa.
"Jos oikein tarkkoja ollaan, niin niitä on 40. Yhtenä vuonna hiihdin kaksi kertaa: lauantaina 50 ja sunnuntaina 70 kilometriä", Saikkonen naurahtaa.
Urakointi ei ole enää mahdollista, kun molemmat matkat ja tyylit hiihdetään sunnuntaina. Saikkonen asettelee suksensa vapaan tyylin lähtöviivalle. Matkana on 40 kilometriä.
"Lyhyempi lenkki sopii minulle hyvin. Yötyö vaatii sen verran veroaan, ettei parane rasittaa itseään liikaa", Saikkonen sanoo.
"Enkä minä muutenkaan tätä hiihtoa niin viimeisen päälle ota. Pääasia on, että peruskunto ja työkyky pysyvät yllä."
Hyvää yleiskuntoa Saikkonen oppi arvostamaan lopullisesti muutama vuosi sitten, kun vaikea sairaus pysäytti liikkujan. Sairaudesta toivuttuaan hän on laittanut monta asiaa uuteen järjestykseen. Tervahiihtokin on hänelle hyvän mielen ja mukavan olon tapahtuma.
"Liikkeelle tarpeeksi rauhallisesti ja maaliin pieni pilke silmäkulmassa", hän paljastaa reseptinsä.
Hirveä haloo
Vuonna 1965 alkaneella tervahiihtourallaan Saikkonen on nähnyt monta viritelmää. Hänen mielestään tapahtumassa ollaan nyt oikeilla jäljillä.
"Mielestäni on hienoa, että Tervahiihdossa ovat molemmat tyylit ja kaksi matkavaihtoehtoa. Varsinkin vapaa hiihtotyyli alentaa monen nuoremman hiihtäjän kynnystä lähteä mukaan", Saikkonen sanoo.
Runsas vuosi sitten Tervahiihdon järjestäjien suunnitelmissa oli palata hiihdon juurille ja jättää vapaa tyyli pois. Suunnitelma haudattiin, kun asiasta nousi hirveä haloo.
"Minä oli yksi aktiivisimmista purnaajista. Minusta se olisi ollut virheratkaisu - varsinkin, kun Tervahiihto on koko ajan kehittynyt mukavaan suuntaan", Saikkonen sanoo.
"Paluu juurille oli fiksu ajatus, mutta totuus on se, että valtaosa Tervahiihtoon osallistujista hiihtää vapaata."
Maailman ladut
Lähitulevaisuudessa Tervahiihto on suunnitelmissa viedä reitille Vaalasta Ouluun. Senkin suhteen Saikkonen olisi varovainen.
"Mielenkiintoinen ajatus, mutta pitää sisällään monta hankaluutta: miten järjestetään huolto ja hiihtäjien kuljetus ja niin edelleen. Siinä on seurajohtajille paljon mietittävää."
Toivo Saikkonen ei ole koskaan ollut kilpahiihtäjä. Silti mies on matkustanut maailmalla suksipussi olallaan. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa tutuksi tulivat legendaariset pitkänmatkanhiihdot Italian Marcialonga ja Itävallan Dolomitelauf. Senkin jälkeen Saikkonen on mittaillut maailman latuja.
"Mielenkiintoisia reissuja", Saikkonen tiivistää.
Reissuiltaan Saikkonen on saanut näkökulmaa katsella kotoista Tervahiihtoa.
"Tietysti Italiassa on erilaista jo maaston ja maiseman puolesta. Reitti kiertää alppikylien läpi, ja väkeä on ladun varrella todella paljon. Ihan jokaisesta tarjotusta tuopista ei kannata juoda, jos aikoo päästä maaliin", hän naurahtaa.
Saikkosen mielestä Tervahiihdolla olisi eväät kehittyä vaikka kuinka isoksi ja kansainväliseksi tapahtumaksi.
"Puitteet ovat kunnossa ja sabluuna valmis. Ongelma vain on siinä, ettei Tervahiihto kuulu Euro- eikä Worldloppet sarjaan."