60 vuotta täyttävä Marika Mäkelä, yksi kansainvälisesti tunnetuimmista taidemaalareistamme, on innoituksen vallassa. Kevätauringossa kylpevä taiteilijan ateljee Pernajan vanhan kivikirkon kupeella on täynnä viimeistelyä vailla olevia suurikokoisia maalauksia. Mäkelä on ensin kaivertanut niihin taltalla kuviot ja vasta sitten on ollut värin vuoro.
"Ennen työskentelin pinnasta ulospäin, nykyisin haluan pinnan sisään, Mäkelä kuvailee uutta tyylisuuntaa", jota hän näytti ensi kertaa yleisölle viime syksynä Gallerie Anhavassa Helsingissä.
Toimittajan arveluihin siitä, onko kyseessä taiteilijan reaktio aikamme pinnallisuutta vastaan, Mäkelän tuomio on lyhyt:
"Minä en töitäni selittele. Olen edelleen samaa mieltä kuin aikoinaan, että maalaus on yhtä tyhmä kuin katsojansa."
Marika Mäkelä viimeistelee töitään Tampereen Koskigalleriassa toukokuussa avautuvaan näyttelyyn. Maalausten lisäksi sinne tulee myös grafiikkaa, jonka teknisestä toteutuksesta vastaa Grafiikanpaja Himmelblau.
Kun muut kuusikymppiset ihmiset pelkäävät eläkepommin tai taivaan putoamista niskaan, Marika Mäkelä on täynnä energiaa, joka kohdistuu vain ja ainoastaan maalaamiseen.
"Se on elämäni, ja sitä voi kuvata lähes fyysiseksi riippuvuudeksi. Tämä intohimoisuus näkyy kieltämättä arkielämässä, monta kertaa tuntuu siltä, että aika ei riitä arkeen."
Viime vuoden lopulla Marika Mäkelä vastaanotti Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin.
"Olen siitä äärettömän onnellinen ja otan sen tunnustuksena työstäni. Mitali tuli oikeaan aikaan, vaikka olin kieltämättä odottanut sitä jo vuosikausia. Nuorempana en olisi osannut antaa sille sitä arvoa kuin nyt."
Marika Mäkelä on kotoisin Oulusta, samalta kasarmialueelta kuin toinen tunnettu taidemaalari Hannu Väisänen.
"Emme tunteneet hyvin lapsuudessa, olemme tutustuneet paremmin vasta taiteilijoina."
Marika Mäkelä sai lentävän lähdön uralleen.
"Sain ensimmäisen valtion taidepalkinnon vuonna 1974, heti valmistumiseni jälkeen räiskyvän punaisella teossarjalla. Aikakausi oli kypsynyt uudelle nykytaiteelle. Töitäni hankittiin alusta lähtien hyvin museoihin ja erilaisiin kokoelmiin."
80-luvulla Marika Mäkelä nousi kansainvälisen taidemaailman tietoisuuteen. Hänen teoksensa olivat laajalti esillä etenkin Euroopassa, mutta myös Yhdysvalloissa. "Meitä oli noina aikoina monta vahvaa naista liikkeellä, mikä näkyi maalaustaiteen lisäksi etenkin valokuvauksessa. Otimme paikkamme siihen asti hyvin maskuliinisessa taidemaailmassa."
Ilman hyviä tukijoukkoja tämä ei olisi onnistunut. "Olin silloin yhteistyössä galleristi Krista Mikkolan kanssa. Hän näki asioita normaalia laajemmissa kuvioissa ja onnistui viemään töitäni Eurooppaan, missä ne otettiin hyvin vastaan."
Kesken muisteloiden Marika Mäkelä terävöityy ja hyppää suoraan preesensiin, nykyhetkeen.
"En ymmärrä nykyistä luovuuskeskustelua. Meillä on luovuus tässä ja nyt, eikä missään "jos ja kun" -tulevaisuudessa ja kaiken maailman ihmeellisissä innovaatioyliopistoissa."
"Jos valtiolla on rahaa viedä Schjerfbeck-näyttely ulkomaille suurella rahalla, niin miksei suomalaista nykytaidetta esitellä maailmalla samalla mitalla?"
Mäkelä lähes tuohtuu kun pääsee puhumaan valtion taidepolitiikasta. "Jokainen taiteilija tarvitsee tukijansa, jotta hän voi keskittyä omaan työhönsä. Näitä tukijoita juuri pitäisi tukea ja antaa heille koulutusta. En ymmärrä sitä, että taiteilijoista itsestään pitäisi kasvattaa jotain yrittäjä-taiteilija-moniosaajia. Koska he ehtivät maalata? Mäkelä kysyy.