Suomussalmi Tuhansia vuosia vanhat kalliomaalaukset halutaan säilyttää mahdollisimman hyväkuntoisina, sillä omasta kaukaisesta historiasta kertovat kuvat kiinnostavat yhä enemmän.
Esi-isien jälkien säästämisessä on ammattilaisilla iso urakka, sillä vasta 35 kalliomaalausta on dokumentoitu perusteellisesti.
Kalliomaalausten kuntoa rasittavien jäkälien kartoitus on tehty kuitenkin tehty vasta kolmessa kohteessa. Neljäs jäkäläinventointi on menossa Suomussalmen Hossassa, jossa on yksi maamme komeimmista kalliomaalauksista.
Hossassa maanantaina alkaneen ja tänään päättyvän 10,5 metrin mittaisen kalliomaalauksen jäkälien inventoinnin ja vauriotutkimuksen tekevät Museovirasto ja Helsingin yliopisto.
Ruotsissa ei ole vielä
aloitettu kunnostusta
Erikoista työtä on seuraa myös Jämtlannin läänin korkein suojeluviranomainen, aktikvaari Kjell-Åke Aronsson.
Ruotsissa ja Norjassa esi-isät ovat kuvanneet tuntojaan kallioihin enemmän piirtämällä kuin maalaamalla. Niiden varjelemisessa ollaan kuitenkin Suomea jäljessä.
Länsinaapurissa jäkäläkartoituksia ja vauriotutkimuksia ei ole tehty lainkaan. Aronssonin mukaan tämä johtuu siitä, että erikoisalalla ei ole ollut asiantuntemusta. Siksi hän oli tutustumassa suomalaisten kollegoidensa työhön Värikalliolla.
"Jäkälien kanssa meillä on samat ongelmat kuin täälläkin", Aronsson kertoi.
Hän oli tyytyväinen, että sai tilaisuuden kysellä Helsingin yliopiston amanuenssilta Heino Vänskältä jäkälistä ja niiden tarkasta poistamisesta.
"Maalaukset ovat fantastisia ja ajatuksia herättäviä. Erämaan keskellä tällaiset ihmisten ja eläinten kuvat ovat tavattoman kiinnostavia", Kjell-Åke Aronsson ihasteli Värikalliota.
Värikallion maalaus löydettiin vasta 1977. Se dokumentoitiin tarkasti valokuvaamalla vasta viime keväänä. Maalauksesta otettiin 300-400 valokuvaa, jotka yhdistettiin tietokoneella yhdeksi kuvaksi.
Rupijäkälät
pahin kiusa
Inventoinnin perusteella kuviin lisätään tiedot eri jäkälistä, joiden lajeja oli tiistaihin mennessä löytynyt parikymmentä.
"Pahimpia ovat rupijäkälät, joita ei voi ottaa irti maalausta vaurioittamatta", Vänskä kertoi.
Kalliomaalauksia rasittavat myös lehti- ja napajäkälät. Niitä voidaan irrottaa teoksia tärvelemättä, mutta työ vaatii kellosepän tarkkuutta. Työkaluina on vesipullo, pinsetit ja hammastikku. Jäkäliä poistetaan neliömillimetri kerrallaan.
Värikallion kuvissa
erikoisia piirteitä
Muinaismuistolailla suojeltuja kalliomaalauksia kunnostettaessa työtä valvoo Museoviraston asiantuntija. Tähän mennessä on kunnostettu vasta yksi maalaus Valkealassa. Sielläkin jäkäliä poistettiin vain 1-2 neliömetriltä.
"Yksi viikko istuttiin aamusta iltaan", Hossan tutkimuksia johtava Museoviraston tutkija Helena Taskinen kuvaili työn hitautta ja vaikeutta.
Hossan maalauksen erikoisuutena on 10,5 metrin pituuden ja 60 eri kuvan lisäksi se, että kuvat ovat pieniä. Niissä ihmisille piirrettyjä kärjellään olevia kolmiomaisia päitä ei ole tavattu muualta. Yhden kuvajonon päätteeksi piirretty karhu on myös erikoisuus.
Muinaiset kalliomaalaukset ovat syntyneet 2 000-5 000 eKr. Ne on maalattu punamullalla, jonka koostumus on kuitenkin yhä arvoitus.
Taskisen mukaan maalausten yhteinen piirre on se, että ne ovat olleet kaikkialla hengellisyyteen liittyviä pyhiä paikkoja.